HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015

Koska ei ollut minkäänlaista vuodenvaihteen tuntua ilmassa itselläni pihalla paukkuvista ja välkkyvistä raketeista huolimatta niin pakkohan sitä oli itsekin sitten mietiskellä, mitä se vuosi 2014 pitikään sisällään. Rehellisesti sanon, että (äidiltä opittuna?) piti kyllä kuvista katsoa kun ei ihan meinannut edes muistaa mitä alkuvuonna tapahtui...

Postauksen kuvituksena Sirin ottamat kuvat minusta ja Popista sekä toiselta päivältä minusta ja Lillistä, kun olin pitämässä tuntia Popin ratsastajalle.

- Sain ensimmäisen, vaikkakin vain hyvin lyhykäisen sijaisuuteni valmiina lähihoitajana ja vielä ihan "omalta suunnalta" eli mielenterveyspuolelta.
- Yritin yrittää hevosalalla muutaman kuukauden verran.
- Yrittämisen lopetettuani lopetin myös hetkellisesti ratsastuksen kokonaan.
- Sain elämääni "Dinan/hevosten korvikkeen", ihanan "pienen" Lillin! Helpottamaan Dinaa kohtaa tuntemaani ikävää ja hevosten jättämää aukkoa. Isot saappaat, mutta Lilli on täyttänyt ne ja vielä enemmänkin jo nyt ollessaan vasta 8kk ikäinen.
- Sain toisen työpaikkani lähihoitajana, hieman pidemmän sijaisuuden jälleen ihan omalta suunnalta eli mielenterveys- ja päihdetyön puolelta.
- Tutustuin työni kautta ihaniin ihmisiin joiden toivon säilyvän elämässäni vielä jatkossakin!
- Tein pari huikean hienoa laivareissua ystävien kera, lämpimiä muistoja niistä reissuista!
- Pääsin kokemaan lapsen uhmaiän. Mutta jotain hyvää siinäkin, Lotta kasvoi ja kehittyi ja jaksoi touhuta enemmän "isojen tyttöjen juttuja" ja muistissa on hyvin esimerkiksi ensimmäiset "kaverisynttärit"! Oli vauhtia ja meininkiä ja hurjan hauskaa. Lotta myös kävi ensimmäisellä ratsastusleirillään. Äitikin pääsi mukaan!
- Sairastin keuhkokuumeen ja mononukleoosin ja nämä yhtäaikaisesti. Tähän astisen elämäni hirvein kokemus...
- Sain purukalustoni kuntoon! Olipa mukava kuulla hammaslääkäriltä "Nähdään vuositarkastuksessa ensi keväänä!" kun oli keväästä asti taistellut tulehduksien ja särkyjen kanssa...
- Pääsin hevostelun makuun ihanan Popin kanssa ja tutustuin ihanaan Siriin!
- Oli paljon suunnittelua, pohtimista, järjestelmistä ja äh, askartelua. Mutta onneksi ihanien ystävien kanssa.
- Olen rakastanut, surenut, iloinnut, ollut innoissani, ollut allapäin, kokenut niin epäonnistumisen kuin onnistumisenkin tunteita.

Mutta mitä on odotettavissa tältä vuodelta 2015?

- Työpaikkani vaihtuu tammikuun jälkeen sijaisuuteni loppuessa, uutta ei ole vielä tiedossa mutta toiveita elättelen siitä, että pääsisin nyt työhön jota nauttisin tehdä monia, monia vuosia eteenpäin. Lupaan itselleni sen verran, että kuuntelen myös tunteitani enkä pelkästään järkeäni, työstä täytyy myös tykätä ja sen täytyy inspiroida.
- Lillin kanssa kierretään näyttelyitä Suomessa ja toive olisi käydä myös ainakin syksyllä Norjassa näyttelyreissulla.
- Tapaan toivottavasti sellaisia ihmisiä joita en ole nähnyt sitten 8 vuoteen. Jos heistä kaikki ei pääse tänne Suomeen, lähtisin niin mielelläni loppuvuodesta tapaamaan heitä Australiaan, mutta aika näyttää onko sellaista mahdollisuutta vielä vuonna 2015.
- Teen toivottavasti ainakin yhden huikean reissun rakkaiden ystävieni kanssa, on se sitten laivalle, Lappiin tai Tampereen kylpylään... Meidän reissut on aina mahtavia.
- Jatkan hyvin alkanutta yhteistyötä Sirin ja Popin kanssa ja tämä yhteistyö toivottavasti poikii hienoja juttuja. Valmennuksia? Kisoja? Hauskoja hetkiä ainakin!
- Ehkä se joka eniten tulee olemaan pinnalla puolet vuodesta 2015: minusta tulee kesällä rouva Y.

 

IHANAA UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!!!

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Kesäpäivän viettoa osa 2! Täytyy kyllä myöntää, että nämä kelit ovat olleet enemmänkin kuin paikallaan. Tänään lähdettiin Särkänniemeä kohti niin, että vettä satoi aivan kaatamalla. Tiellä oli niin paljon vettä, että moottoritielläkin sai aikaiseksi komeat vesipatsaat, kun ajeli tielle muodostuneiden lammikoiden läpi. Ei muuta kuin Sokokselle shoppailemaan tytölle kurapukua syksyn vesikeleille. Sinä aikana sade olikin loppunut ja loppuillan aurinko paistoi todella lämpimästi, ihan polttavasti jopa! Meillä oli aivan super hauska päivä ja vähän harmitti, ettei olla tajuttu tulla aikaisemmin, tyttö kun pääsee nyt vielä alle 3-vuotiaana ilmaiseksi laitteisiin ja meillekin sisäänpääsy oli ilmainen... Oli tosin hyvä, että matkassa oli yksi aikuinen jolla oli ranneke, koska suurimpaan osaan laitteista Lotta oli vielä liian lyhyt. Ihmettelen niitä Särkänniemen mittoja, tyttö on kyllä varmasti jo yli 100cm mutta niiden mittojen mukaan hyvä kun on edes 90cm. Ehkä niissä on joku lisä, turvallisuuden vuoksi?

Sukulaisia tapaamassa (=Korkeasaaressa)

Vietimme tänään mukavan päivän Helsingissä Korkeasaaressa, mukana meidän poppoon lisäksi vanhempani. Koko päivä siinä meni, kun kävimme vielä kotimatkalla syömässä. Kameraa tuli kuskattua mukana ja treenailtua taas kuvaamista. Kalusto löytyy, taitoa vielä ei juurikaan, mutta kyllä se tästä. Pitäisi vaan saada kameraa varten kunnollinen reppu, johon saisi kaikki objektiivit matkaan mukaan, olisi vähän enemmän mieltä hommassa.

Tässä nämä sukulaiset ;) Siinä on ihan selvästi meidän perhe?

Kaksi huolestuneen näköistä uimaria

Pulahdettiin eilen uimaan ensimmäistä kertaa koko kesän aikana. Tai no, ei voi uimisesta puhua, vähän kahlaamaan. Vesku oli ainut joka pääsi oikeasti uimisen makuun, kun se totesi hakevansa äipälle ja isille rapumerran järven keskeltä... Saatiin onneksi se kääntymään kesken kaiken vaikka hyvin päättäväisesti se kauhoi kohti mehutonkkaa, jolla merta oli merkattu.

Lilli ei tuosta vedestä niin välitä ja ranta johon pääsimme (siis pääsimme, kaikki veneenlaskupaikat ym. olivat aivan täynnä ihmisiä) oli hankala sekä Lillille että Lotalle, koska laskeutuminen oli aika jyrkkä ja vesi oli heti aika syvää. Mies nosti Lillin vähän kahlaamaan ja kyllä se jopa muutamat uintiliikkeet teki hienosti ensikertalaisena siellä vähän syvemmällä. Kovin kiinnostuneesti katseli Veskun perään, kun Vesku nouti keppiä järvestä joten ehkä seuraavalla kerralla sekin menee ihan itse veteen, jos vain löydetään parempi ranta.

Lotta ei oikein välittänyt tällä kertaa uimisesta vaikka on yleensä aikamoinen vesipeto. Ei ollut kyllä vesi edes kylmää, mutta ilme kyllä kertoo, että nyt huolestuttaa. ;)

Pari rankkaa työpäivää edessä lähinnä sen suhteen, että tänään iltavuoroon ja huomenna aamuvuoroon eli kotona pääsee käymään vain nukkumassa. Huoooh!