Korut ja epäröinnin tunteet

Otsikossa mainitsemani asiat ovat olleet mielessä lähiaikoina. Korut vihdoin ostin, heti kun löysin sellaiset joihin ihastuin enkä sen kummemmin asiaa jäänyt miettimään. Mitä sitä miettiä ja pohtia, jos mieleiset löytyy... ;) Tosin. Niin mietin puvunkin kanssa ja silti on herännyt epäilyksen tunteita. Ei se epäilytä ikinä silloin, kun saan puvun päälleni, mutta kyllä noita ihania pukuja on näkynyt niin monia tässä vuoden aikana, että väkisinkin alkaa miettiä oliko se oma puku sittenkään se juuri täydellinen... Siis kyllä se on, tiedän sen, joka kerta kun sen päälleni laitan niin siihen uudelleen rakastun.

Mutta kaikessa olen ehtinyt kokea jo nuo samat tunteet. Onkohan se kuitenkaan oikea vaihtoehto, olisiko sittenkin pitänyt tehdä niin tai näin... Ihan kamalaa, kun tarvitsee epäillä joka ikistä päätöstänsä. Olen aina ollut nopeiden päätösten tekijä ja valitettavan usein pyörrän päätökseni jälkeen päin. Ehkä olisi helpompi olla "jahkaaja" joka miettii ja pohtii ennen päätöksen tekoa viikkotolkulla ja on sitten päätökseensä aivan 100% varma.

Koruista haluaisin vielä kirjoitella. Aluksi suunnittelin aika yksinkertaista helminauhaa ja helminappikorviksia. Klassista ja ajatonta. Olen kuitenkin itse aika räväkkä persoona ja tykkään tehdä kaiken "over the top". Korutkaan siis eivät nyt sitten ole ihan perus helmet, mutta todella kauniin kaulakorun ja rannekorun löysin ja täysin pukuun ja myös muihin asusteisiin sopivat.

Kevyttä ja herkkää?

Runsasta, näyttävää mutta ilmavaa?

Jotain aivan erilaista?

Tähän nauha teemaväriin sopien!

Klassista, ajatonta ja herkkää?

Yhdestä asiasta olen muuten alusta asti ollut aivan täysin varma. Nimittäin sormuksesta. Joka on tulossa!! Se on eilen lähtenyt vakuutettuna postitse minulle päin. Uskomattoman hieno tunne. Kirjoittelen sormuspostausta vielä myöhemmin... :)

Unelmieni polttarit

Huooh! Tietokone oli tässä hetken aikaa huollossa, mutta nyt kulta on taas kotona - kuten mies nasevasti sanoi, kun iloisena rakkaani vastaanotin. Siis sen koneen.

Tässä välissä on ehtinyt taas tapahtua. No ei kamalasti, mutta vähän kuitenkin! Kävimme yhdessä äitini kanssa alusvaateostoksilla. Löysin vihdosta viimein, pitkän, hikisen ja turhauttavankin etsimisen jälkeen itselleni täydelliset olkaimettomat liivit hääpuvun alle. Kyllä olikin haastavaa... Lähinnä siis ajaminen ja parkkeeraaminen Helsingissä. En tajua miten siellä joku osaa ajaa tai löytää parkkipaikkoja... Terveisin Emmi maalta. Kyllä Tampereella osaan ajaa oikein hyvinkin ja Helsingissäkin niin kauan kun ei tarvitse ihan ydinkeskustaan mennä. Taisin olla silmät kiinni suurimman osan ajasta, kun tuntui että joka suunnasta hyppäsi auto eteen ja jossain vaiheessa ajettiin sellaisessa "pussissa" missä vasemmalla puolella meni raitiovaunu, oikealla bussi ja edessä rekka. Tuntui jotenkin todella ahtaalta. :D Pieni huomio, äiti siis ajoi, minä en silmät kiinni suhannut menemään kuitenkaan...

Noh, pääasia että ne löytyivät! Suosittelen kyllä Lady's Lace -myymälää, valikoimaa oli ihan eri tavalla kuin muissa liikkeissä joissa kävimme, vaikka myymälän tilat olivatkin aika pienet. Poirieria ei löytynyt, yksi liike joka niitä myy ei ollut sitten auki (auki vain sovitusti, aina kysyttäessä iltaisin sopinut liike aukaista ja meille ei ilta-ajat yleensä sovi), toisessa liikkeessä oli vain pari näytekappaletta ja minähän en sikaa säkissä tilaa eli täytyisi saada edes sovittaa se oikea koko ja sitten tilata... Noh, onneksi ei luovutettu vaikka mielessä kyllä kävikin. Monet turhat parkkimaksut tuli kyllä maksettua.

Jotain Rock 'N' Rollia -blogista Monika haastoi minut hauskaan Unelmien polttarit -haasteeseen. Tämä polttariaihe alkaa olla aika pinnalla, koska ihan pian voin sanoa, että KOLME KUUKAUTTA HÄIHIN ja sehän tarkoittaa vain sitä, että polttaritkin lähestyy! Ehkä... No elän ainakin siinä toivossa, että polttarit saan. :D Mietitääs siis hetki niitä unelmien polttareita...

1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
- Ihanat, kreisit kaasoni Jenni ja Tea. Apua, en voi muuta sanoa. Molemmat tuntevat kyllä minut todella hyvin, joten ihan varmasti näköiseni polttarit ovat luvassa.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
- Koko ihana ystäväpiirini! Tai niin ainakin toivon. Ystäväpiirini on oikeastaan jakautunut neljään eri osaan: ne "minun likat" joiden kanssa ollaan käyty yläaste ja lukio yhdessä, sitten on ne ihanat naiset joihin olen tutustunut Markuksen kautta, yksi osa on tietenkin se ihan lähipiiri eli äiti, siskoni, Markuksen siskot ja anoppi ja sitten vielä se neljäs osio eli mahtavat muijat joihin olen tutustunut tässä "matkan aikana" eli entisiä koulukavereita amitsuajalta, entisiä tai nykyisiä työkavereita jne. Polttarilistassa oli ehkä noin 15 nimeä? Kaikki on myös kutsuttu häihin, mielestäni se, että kutsuisi jonkun etkoille mutta ei sitten enää jatkoille olisi aika tylsää.

3. Mitä odotat polttareiltasi?
- Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa, actionia, jotain hulluttelua, musiikkia, tanssimista. Miksi ei saunomistakin.

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
- Sellaista mihin kaikki osallistuu jollakin tavalla. Tavalla tai toisella pitäisi hiki saada pintaan, mutta sen voi saada muutenkin kuin liikkumalla hulluna: ehkä jotain aivojumppaa? Tai vaikka jotain hurjan jännittävää. :D Kuitenkin niin, että adrenaliini virtaa! Lisäksi haluaisin syödä hyvin, kaasoni tietävät kyllä mieltymykseni hyvää ruokaa kohtaan. On se sitten hyvää pizzaa tai hyvä pihvisetti. Mut ei kiitos Mäkkäriin! Lopuksi olisi ihan mukava päästä laittamaan jalalla koreasti.

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
- Julkinen nolaus ei ole se mitä minä haluan. Osaan nauraa itselleni, kaikki ystäväni sen kyllä tietävät, mutta en vain kokisi oloani millään tavalla mukavaksi jossain nolossa asussa myymässä suukkoja vastaantuleville ihmisille. Ei ole oikeastaan mitään muuta ehdotonta "ei":tä. En myöskään haluaisi pitkiä aikoja ilman, että mitään tapahtuu. Illanistujaisissakin se olen aina minä joka ehdottaa korttipeliä siinä syömisen ja drinkkien siemailun lomassa. Aina tarvitsee olla jotain tekemistä. ;)

Häähumua ja häätuoksuni

Eilen juhlimme ystäväpariskunnan rakkautta, kun he sanoivat toisilleen "tahdon". Kyllä oli rakkautta ilmassa ja minä pidättelin ja nieleskelin kyyneleitä morsiamen astellessa kirkon käytävää sulhoaan kohti. Enkä muistanut sitä minkä aioin tehdä! Olin jo etukäteen ajatellut, että kun kirkon ovet aukeavat, katson sulhasta ja hänen ilmettään. En muistanut, kyllä katse oli nauliintunut kauniiseen morsiameen. Kiitos vain Annalle ja Ilkalle kauniista juhlista ja aivan huikean ihanasta ruuasta!

Eilen oli myös ystävänpäivä ja vedin aamulla pienet gfzillat, kun olin jo edellisenä päivänä antanut tulevalle sulhaselleni lahjaksi taskumatin (jottei hän sellaista ehdi itse ostaa, kun niin kovasti siitä puhui). Ystävänpäivää mentiin jo hyvää vauhtia puolen päivän puolella eikä sulho ollut tehnyt elettäkään sen eteen, että muistaisi minua jotenkin ystävänpäivänä. Jotain sellaista taisin sanoa, että "harmittaa, kun et pidä tälläisiä juhlapäiviä oikein minään" ja "minä panostan näihin päiviin aina ja poikkeuksetta". Noh, zillailut oli taas, jälleen kerran turhaa, kun mies sitten tämän itkupotkuraivarin jälkeen ojensi Kicksin lahjapussin käteeni. Hieman nolotti.

Etenkin sitten, kun lahjapaketista paljastui Escadan ihana "Joyful"- hajuvesi! Sulho sai anteeksipyynnöt ja monta, monta pusua (ja useamman vielä illan mittaa, kun muisti olla niin herrasmies joka tilanteessa) ja minä pääsin haistelemaan uutta, tulevaa häätuoksuani! En nyt sillä samalla sekunnilla päättänyt tämän olevan juuri SE tuoksu, siis THE TUOKSU, mutta ensimmäisen kerran tuoksuteltuani olin siitä ihan varma.

Tykkään itse hedelmäisistä tuoksuista. Kirpeä, raikas, makea, hedelmäinen. Ne sanat kuvaavat täydellistä tuoksua minulle. Kuitenkin häissä kuten muissakin juhlissa voisi olla muutakin kuin makea ja sitruksinen. Marc Jacobs ja Escada ovat minulle ne lempimerkit mitä tulee tuoksuihin. Ne ovat useimmat juuri sellaisia kuin tuossa kuvailin. Lisäksi pullot ovat niin kauniita <3

Näiden lisäksi Versacella on useampi tuoksu josta pidän. Ne ovat vähän syvempiä, mutta kestävätkin siis hieman paremmin. Kävin nimittäin eräässä liikkeessä kyselemässä, mikä hajuvesi pysyisi kauemmin eikä tarvitsisi tunnin välein lisätä. Kuulemma ei oikein mikään kuvaamani makea tuoksu pysy. Versacen Yellow Diamond lähti sitten mukaani liikkeestä ja ihan kivasti se kyllä pysyykin, vaikka sitä kuvaillaankin näin: "Yellow Diamond on pehmeän ilmava kukkaistuoksu, jossa piristävät tyyllikkäät sitrussävyt." Se on toiminut juhlatuoksunani tähän asti.

Mutta tämä Joyful. Tästä löytyy kyllä sitä Escadan kirpeyttä melonista, makeutta mustaherukanlehdistä, mutta myös syvyyttä santelipuusta ja kasteenraikkaista viikunanlehdistä. Todella ihana haju mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ja onhan se aivan todella kauniskin vielä!

Joten kyllä se tämä on, minun tuleva häätuoksuni. Aion sitä käyttää säästeliäästi siihen asti, jottei tuoksu omaan nenääni kulu, mutta jotta se muistuttaa minua ihanista hetkistä hääpäivänä sitä tuoksutellessani. Eli tulevat askarteluhetket ja muut ihanat suunnittelutuokiot menevät Escadan Joyfulin tuoksussa.

Annan ja Ilkan häistä tuli monta sellaista asiaa mieleen joita en ollut osannut ajatella vielä meidän häihin. Kirjoittelen niistä joskus myöhemmällä ajalla.

Tähän loppuun vielä lempikukkani liljan nuput! Kohta ne avautuvat <3

Säihkettä elämäsi jokaiseen päivään

Sormus on suunniteltu ja parin kuukauden päästä valmis! Miten ihmeessä malttaisin odottaa... Noh, onneksi tässä tätä odotettavaa on jo muutakin niin aika menee nopeasti. Mutta voi että, sormuksestani tulee niin kaunis, täydellinen juuri minulle. Tämän varmistaa Kultasepänverstas Caisannin Kaisa Juhola.

Täytyy kyllä nyt muutamat kehut mainita postauksen muodossa, niin innoissani olen ja tähän asti enemmänkin kuin tyytyväinen. Yhteydenpito sähköpostitse on ollut nopeaa ja sujuvaa, Kaisa on lähettänyt yksityiskohtaisia piirustuksia sormuksesta ja erilaisista kivien istutusmahdollisuuksista, kertonut tarkasti eri kivien sopivuudesta vihkisormukseen jne. Myös budjetti on ollut alusta asti selvillä ja ihan sillä summalla ei päästy millä alunperin ajateltiin, mutta me päätimme luottaa siihen, että rahoillemme tulee takuulla vastinetta. Ei ole kyllä epäilystäkään siitä.

Voih, olen jo nyt aivan rakastunut sormukseeni <3

CaiSannin vuoden 2014 finalisti-sormus. Tiettyjä juttuja tästä Neilikasta otetaan myös minun sormukseeni, mutta jätettäköön kertomatta mitä. Voih, kyllä minä sen sormukseni teille sitten häiden jälkeen esittelen! <3

Mikään muu kuin kaiverrus ei sormuksen suhteen tällä hetkellä aiheuta päänvaivaa. Kovasti olen yrittänyt pähkäillä, kaiverretaanko sormuksiimme vain nimet ja päivämäärä? Vai toisen nimi ja päivämäärä? Sydämellä, &-merkillä vai ikuisuusmerkillä? Jokin tekstinpätkä - ja suomeksi, englanniksi vai latinaksi? (miehen mielestä eesti keel olis hyvä, taisi vitsillä sen kuitenkin heittää...)

Tosin tyrmäsin jo kaikki muut kuin suomen kielen. Vaikka toisinaan tuntuu, että englanniksi saisi sanottua monet asiat helpommin niin kyllähän se suomi on se oma kieli. Miehen suuhun ei oikein mikään muu kieli istu joten olisi jotenkin luonnotonta ainakaan hänen sormukseen kaiverruttaa mitään muulla kuin suomen kielellä.

Toisaalta hieman houkuttaisi kyllä antaa sormuksen kaiverrus miehen päätettäväksi... Mutta sitten en taas uskallakaan. ;D Ei sinne mitään tyhmää tulisi, mutta kun "itse tiedän kuitenkin paremmin" - mikä on siis aivan typerä ajatus, oikeasti!

Onko jotain muita ideoita kuin nimi/nimet ja päivämäärä? Yksi tekstinpätkä on mielessäni kyllä ja siihen ehkä päädynkin, mutta onko muilla tulevilla tai nykyisillä morsiamilla tai muuten vain hääblogia lukevilla jotain ideoita?

Vuosi 2015, rakkauden vuosi!

Nimittäin meidän - ja monen muun parin - häävuosi!! WUHUU! Se on täällä! Uskomatonta, että voin sanoa meneväni naimisiin tulevana kesänä!

Tadaa! Nyt kun vielä pähkäilen, miten saan tämän jotenkin tänne blogin "runkoon" liitettyä... Tasan 150 päivää odottelua vielä edessä. Ja paljon, paljon tehtävää!

Onneksi eilen saatiin yksi tärkeä asia tehtyä, nimittäin nyt on kaasoilla mekot. Tytöt löysivät kyllä niin kauniit mekot, etten olisi voinut uskoakaan heidän päätyvän juuri niihin! Ne on herkät, maalaisromanttiset, malliltaan hieman erilaiset ja yksinkertaisesti vain aivan ihastuttavat. Todella tyytyväisiä olemme kaikki kolme!

Mutta miltä näyttää kalenteri tästä sinne 6.6.2015 asti?

TAMMIKUU
- sormuksen tilaaminen

- häätanssi bändille tiedoksi (kunhan nyt päästään siitä jonkinlaiseen päätökseen)

- tytön puku tilaukseen (ja kengät?)
- omat kengät tilaukseen (vai osto Suomesta?)
- omat korut tilaukseen
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

HELMIKUU
- kutsujen viimeistely ja lähettäminen
  * lähetys maaliskuussa, ainakin meidän työpaikalla on jo nyt kesälomatoivelista seinällä...
- puvun sovitus ja mahdollinen muutosompelu kuun loppuun mennessä
- vähintäänkin rintaliivien/korsetin osto, jotta saa sovitettua puvun niiden kanssa ennen muutosompelua
- valokuvaajan tapaaminen
- Tampereen  häämessut!
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

MAALISKUU
- kutsujen lähetys
- photobooth-taustan tekeminen (blaah, jaksaako?)
- bingojen teko
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

HUHTIKUU
- kukkien tilaaminen
  * alustavasti käyty jo kyselemässä
- musiikkien päättäminen (sisääntulo- ja ulosmenomusiikki)
- papin ja kanttorin tapaaminen
- esteettömyystodistus!
- sulhasen ja bestmanien puvut
- viereisen leirintäalueen mökit varattava kuun loppuun mennessä
- alkoholien haku Tallinnasta (sulho ja bestmanit hoitaa haun)

- hampaiden valkaisu?

TOUKOKUU
- pöytäjärjestyksen suunnittelu ja esillelaitto (kirjoitetaan ikkunoihin)
- koemeikki ja -kampaus (+ pidennykset?)
- kynnet
- vieraslahjojen teko loppuun
- vihkiharjoitus
- lopullinen vierasmäärä pitopalvelulle
- pukujen sovittaminen heti alkukuusta vielä kerran, ettei tule yllätyksiä...
- varmistettava kaikki varaukset ja kellonajat vielä kerran (bändi, dj, valokuvaaja)

KESÄKUU
- hääviikolla toivottavasti ei ole mitään muuta kuin ns. "varmistelua", eli lähinnä kaasojen ja bestmanien kanssa päivän kulun kertaamista
- itselle ja sulholle rentoutumista: parturit, itselleni mahdollinen suihkurusketus jos rajoja on

HÄITÄ EDELTÄVÄNÄ PÄIVÄNÄ
- juhlapaikan koristelu
- kukkien noutaminen illalla (vai vasta seuraavana aamuna, tämä vielä vähän epäselvää)
- rentoutumista kaasojen kanssa sviitissä

HÄÄPÄIVÄNÄ
- hääkampaus- ja meikkaus
- pukeutuminen
- <3

Onko jotain unohtunut? Paljon on jo siis kyllä tehtykin...

Joulu jo kolkuttelee ovella

Ja minä olen unohtanut blogini. No en toki unohtanut, mutta ei ole ollut inspiraatiota kirjoitella. Töihin paluun jälkeen keskittyminen on kyllä mennyt aika täysillä työhön, samoin kuin kaikki ne vähäiset voimat mitä sen pitkän sairastamisen jälkeen on jäljellä. Hemoglobiini laski lopulta alle sataan ja aika hyvin on olossa huomannut, ei ole oikein mitään jaksanut tehdä... Mutta pikku hiljaa taas normaalin ja rautatankkausta vaan!

Lupasin kertoa miltä Etsystä tilatut sukkanauhat vaikuttivat ja täytyy sanoa, että aivan ihanat ja kauniit ovat ja vaikuttavat kyllä tarpeeksi napakoilta pysyäkseen hyvin. :) Eivätkä koristeet ole kovinkaan isot, sukkanauhat ovat hyvin kevyen tuntuiset. Voin suositella Etsystä ainakin myyjää "HenrietteRenee".

Kaasojen kanssa ollaan kovasti suunniteltu ja mietitty. Päätin kysyä nykyistä, uutta luottokampaajaani tekemään meille kampaukset paikan päälle ja käytyäni hänen meikkimallinaan totesin, että saa sitten meikatakin minut. Onneksi tämä kävi hänelle! Nyt vain pähkäilemme, kuinka hän ehtii tekemään kampaukset ja meikkaamaan kolme ihmistä (minä ja kaasot), täytyykö olla joku kaveriksi tekemään... Mutta ihanaa, että saadaan valmistautua rauhassa ilman, että tarvitsee varsinaisesti lähteä minnekään.

Oikestaan juuri tuosta syystä päätimme, että otamme hotellista sviitin meille kolmelle eli minulle ja kaasoille häitä edeltäväksi yöksi. Saamme siellä viettää iltaa, nukkua ja laittautua aamulla ihan rauhassa. Mies ja bestman tai bestmanit majoittautuvat häitä edeltäväksi yöksi juhlapaikalle, jossa varmasti lämpiää sauna ja palju. Me karkaamme sitten hääpäivänä juhlien jälkeen miehen kanssa sviittiin ja kaasot jäävät juhlapaikalle miestensä kera. Hyvin alkaa suunnitelmat muotoutumaan!

Varjostimet ja ledivalotkin tulivat Kiinasta ja vieraslahjat laitoin tilaukseen. Tänä iltana ajattelin kokeilla, riittääkö yksi ledvalo per varjostin vai täytyykö valoja tilata lisää. Ne olivat aika isot, suuremmat mitä ajattelin joten uskon kyllä, että yksi per varjostin riittää hienosti.

Olisipa jo ensi kesä! <3

Elossa

Olipahan vain tauti. Tai on vähän edelleen. Sairastin siis tuossa mononukleoosin ja siihen päälle vielä keuhkokuumeenkin. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni ihan täysin sängyn pohjalla, muutama yö meidän terveyskeskuksen osastollakin tipassa koska ruoka ei vain maistunut. Kurkkukivulta sentään säästyin, tai se alkoi vasta tuossa joitakin päiviä sitten mutta pysyy ihan hallinnassa särkylääkkeellä. Kolmannella viikolla pystyin jo olemaan pystyssä pieniä hetkiä eli käytännössä voitelemaan itse leipäni ja hakemaan itse juotavaa. Nyt menossa neljäs viikko tätä sairastelua ja olo alkaa olla jo kohtalaisen normaali. Mitä nyt todella voipunut ja kunto on romahtanut ihan nollille (hei kiitos vain, elämäntapamuutos oli aika hyvällä mallilla ja nyt saa aloittaa taas nollasta).

Oikeastaan ainoa vaiva enää on unettomuus. Toista viikkoa mennyt nyt niin, että nukun 02.00 asti yhtäjaksoista unta ja sitten herään ja joko en nuku enää ollenkaan tai sitten torkahtelen hyvin lyhyissä pätkissä. Uni tulee uudestaan taas joskus aamulla 07.00 aikoihin ja siitä nukun niin pitkään kuin unta riittää. Ei kovin hyvä unirytmi ajatellen töihinpaluuta ensi viikolla... Olin jo itseasiassa palaamassa töihin tällä viikolla, mutta alkanut kurkkukipu ja tämä unettomuus sekä yleinen voipunut olotila pakotti pitämään vielä viikon "toipumislomaa". Täytyy pystyä toimimaan jo kohtalaisen normaalisti, ennen kuin töihin voi ajatella palaavansa... Parempi katsoa kuin katua, nyt ei olisi tarpeen saada mitään jälkitauteja.

Sairastaessa on ehtinyt kyllä miettiä näitä hääasioitakin vähän eteenpäin - heti sitten, kun olin enemmän hereillä kuin unessa. Laitoin tilaukseen aivan ihanan, "custom made" sukkanauhan ja heittosukkanauhan Etsystä. En laita kuvaa siitä tänne, jos mies vaikka eksyy lukemaan, mutta pakko näyttää teille muutamia aivan ihania sukkanauhoja.

Nähtävästi ainakin muualla maailmassa tapana on olla sekä se "säilytettävä" sukkanauha että heittosukkanauha ja että heittosukkanauha on sitä varsinaista sukkanauhaa hieman vaatimattomampi. Tykkään ideasta, haluan pitää sukkanauhan muistona ja silti mies voisi heittää toisen. Itse tosin tilasin keskenään samanlaiset eli myös heittosukkanauha on aika koristeellinen.

Tilasin myös aliexpress.comin kautta tanssitilan kattoon ripusteltavia paperisia pyöreitä ns. "lampunvarjostimia" ja niiden sisälle laitettavat ledit. Saa nähdä riittääkö yksi ledi per varjostin tuomaan tarpeeksi valaistusta vai pitääkö ledejä tilata lisää, jotta saa laittaa useamman. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kokeilemaan!

Kuvat pinterestistä.

Pieniä hankintoja ja pitopalvelun kanssa palaveeraamista

Hyvin pieniä hankintoja kylläkin. Toisen kaasoni kanssa kävimme Sinellissä hakemassa kutsukorttia varten sellaiset "testimateriaalit". Näistä luultavasti tulee meidän kutsumme koostumaan, mutta ei siitä sen enempää ennen kuin ne ovat valmiit ja lähetetty... ;)

Joku elokuun ilta istumme alas kutsuja taittelemaan. Aikamoinen työ näissä on, taittelin yhden tavallisen A4-paperin siihen malliin mihin kutsut haluan ja on siinä mittaamista, merkkaamista, taittelemista ja leikkelemistä... Huh! Onneksi meitä on neljä tekeväistä naista (minä, kaksi kaasoani ja ihanasti kaikessa mukana oleva äitini). Ei muuta kuin viinipullo auki ja kutsukorttien tekoon!

Kävimme myös eilen palaveeraamassa pitopalvelun kanssa. Vähän tuli muutoksia menuun ja nyt se on aivan loistava. Täytyy kyllä kehua Vammalan seurahuoneen pitopalvelua, keittiömestari oli aivan ihanan rento ja pitopalvelu pystyi myös joustamaan tietyissä asioissa ilman mitään ongelmaa. Ei ole huolta tämän suhteen nyt, antaa hääpäivän tulla vain. Meidän menussa tulee olemaan useampaa erilaista kalaa, lihaa ja salaatteja. Lisukkeitakin on jos jonkinmoisia. Ruuan tai sen laajan valikoiman määrään nähden hinta on todella paljon edullisempi kuin mitä esim. Tampereelta olisi saanut.

Pikku hiljaa pikku hiljaa... Valokuvaajakin on nyt varailtu. Taitaa olla edessä enää ankara SÄÄSTÄMINEN! Se onkin se vaikein osuus...