Kaasoille lähdimme pukuja sovittelemaan. Kriteerit olivat maanläheiset värit ja lyhyt helma. Maanläheisiä värejä löytyikin, mutta lähinnä pitkinä mekkoina. Kaasot sovittelivat ehkä kuutta eri pukua ja sieltä löytyikin ne juuri sopivat: tummanruskeat, mutta pitkät. Tulimme kaikki yhdessä tuumin siihen lopputulokseen, että pitkä on juhlavampi ja luultavasti suurin osa vieraista laittaa lyhyen mekon joten kaasot erottuvat tällä tavoin ainakin hieman muusta joukosta. Täytyy vielä jutella haluavatko kaasot vähän "vapaampaan", lyhyempiin mekkoihin sitten loppuillan juhlintaan. Tosin nämä pitkät jotka löytyivät olivat huljuvaa sifonkia ja kuulemma todella kevyet päällä. Tytöt näyttivät niin hyviltä suklaanruskeissa puvuissaan! Mekot olivat erilaiset ja kantajalleen sopivat, väri on sama joten jotain yhdistävää tekijää löytyy kuitenkin. Kummassakin oli myös vyötäröllä koriste.
Mielestäni kaasoilla / morsiusneidoilla ei tarvitse olla juuri samaa pukua. Jokin yhdistävä tekijä voi olla, esimerkiksi väri, mutta juuri samaa mallia ei tarvitse olla. Tässä tilanteessa ainakin kaksi ihmistä ovat ruuminrakenteeltaan aivan erilaiset. Pääasia on, että puvun käyttäjällä on hyvä olla ja että kaasotkin tuntevat itsensä kauniiksi! En siis tässäkään suosi nettitilausta ennen kuin tiedetään minkä mallinen puku sopii, esimerkiksi me kaikki torppasimme olkaimellisen mekon toisen kaason päällä, kun taas toiselle se oli täydellinen. Onneksi olimme koko sovittelun ajan yhtä mieltä oikeastaan kaikesta, pelkästään puvun pituus mietitytti kaikkia mutta lopulta siihenkin ratkaisu löydettiin.
Ja se minun löytöni? Noh, taidan jättää sen hääpäivää varten. On muuten hankalaa kirjoittaa, kun tiedän tätä aika monen tutun lukevan! Haluan jättää häihin yllätysmomentteja ja olkoon tämä yksi niistä.
Sovittelun jälkeen kävimme Sinellissä hakemassa kutsukorttitarpeita ja sitten syömässä Pancho Villassa itsemme aivan ähkytäyteen. Olipa helppo käydä kaupassa sen jälkeen hakemassa jotain pientä naposteltavaa, yleensä sitä tulee mätettyä patonkia ja juustoja, keksejä ja juustoja, sipsejä ja dippiä, juustoja... Mutta nyt koriin eksyi vain viinirypäleitä ja pari pussia karkkia.
Kutsujen taittelu sujui oikeasti paljon nopeammin kuin mitä olin kuvitellut! Taisimme olla valmiita melkein puolessa tunnissa? Noh, isoimmat hommat on vielä edessä. Nyt pitäisi saada kansilehtiset leikkailtua mielellään paperileikkurilla, kunhan löydetään sellainen jostakin lainaksi. Muuten menee saksihommiksi ja itsehän en leikkaa suoraa viivaa ollenkaan... Tosin saa kutsuissa näkyä, että ne on itse tehtyjä.
Kutsujen pohja on ekokartonkia, Sinellistä |