Hääpuvun metsästys

Ei itseasiassa tuntunut metsästykseltä ollenkaan. Kyllähän niitä tuli jo pitkään katseltua netissä ja se tietty kuva siitä SIITÄ puvusta muodostui päähäni kyllä jo hyvin nopeasti. Lähdettiin sitten kaasojeni ja äitini kanssa erääseen Hyvinkääläiseen morsiuspukuliikkeeseen "ihan vain katselemaan". Tähän heti jo sanon, että menkää tulevat morsiamet ihmeessä Leimulinen asiantuntevan myyjän opastettavaksi. Se kuva, se SEN puvun kuva, mikä minulla oli päässäni, se oli täysin väärä. Kokeilin kyllä sen tyylisiä useampiakin. Ei kolahtanut. En näyttänyt siltä, kuin ne mallit kuvissa. Kumma juttu? Leimulinen myyjä tiesi kuitenkin aivan tarkalleen, mikä puku saa näyttämään minut kuin suoraan häälehden sivuilta laskeutuneelta. Löytyi SE puku. Se on täydellinen, näytän siinä pitkältä, elegantilta, kauniilta morsiamelta. Sitä oli vain yksi kappale, koska se oli poistuvasta mallistosta. Niin ja tietenkin se oli puoleen hintaan.

Ei se puku saman tien sieltä lähtenyt mukaan. Yritin olla realisti ja ajatella, että kyllä niitä vastaavanlaisia pukuja on kymmenittäin ja ihanaa päästä vielä kiertelemään liikkeitä. Pari viikkoa tuosta soitin lähes hädissäni liikkeeseen ja pala kurkussani kysyin, onko se jo myyty. Ei ollut, tosin tuon puhelun jälkeen oli - minulle.

Melkein halkean onnesta, kun ajattelen pukuani. Se on täydellinen.

En tietenkään laita kuvia puvusta tänne, mutta sen verran voin kertoa, että se on Maggie Sotteron puku. Hänen pukuihinsa ihastuin kuvissa niin, että olisin voinut ostaa pelkän kuvan perusteella aivan minkä tahansa.

Tämä on muuten se puku, jota lähdin alunperin hakemaan. Juuri tätä en päässyt sovittamaan, mutta hyvin samanlaista leikkauksineen ja koristeluineen. Ei ollut minun pukuni. :) Tässä Maggie Sotteron Ambrosia.