torstai 11. joulukuuta 2014

Välillä muutakin kuin häitä

Tämä hääinnostus on selvästi todella vaihtelevaa, taas on mennyt viikko vain ja ainoastaan häitä miettiessä ja nyt on ehkä pieni laantuminen menossa ja keskityn enemmän lähestyvään jouluun... Olen kovin ristiriitainen ihminen joulun suhteen. Rakastan joulua, se on kaikista juhlapyhistä minulle se rakkain. Minun perheessäni joulu on aina ollut aivan ihanaa aikaa ja vanhemmat ovat siihen halunneet aina panostaa. Mutta nyt asuessani oman perheen kanssa, äitinä, vaimona (ei ku tekeleenä), en kuitenkaan osaa / jaksa / viitsi panostaa samalla tavalla kuin äitini. Meillä on jouluvalot tytön ikkunassa ja olohuoneessa. Se siitä. Mitään muuta jouluun liittyvää en ole laittanut. Punaisia verhoja vasta suunnittelen, mutta totesin, että ostan meille nyt uudet verhot talven ajaksi ja laitan ne jo nyt. Ne ei ole punaiset, ei todellakaan.

Olisi ihanaa olla sellainen jouluihminen joka laittaa kotia jouluksi, tekee isoja joulusiivouksia, paistaa pipareita (hyi mä en tykkää pipareista, muuten kuin juustojen kanssa)! ja joulutorttuja (niitä mä kyllä rakastan) ym. mutta ei, en saa itsestäni sellaista irti. On niin paljon muutakin mielessä ja niin paljon muutakin tehtävää.

Lilli on intoutunut tuhoamaan, lähinnä keskittäen sen vimmansa omaan petiinsä. Ei kai siinä, mutta se söi (tai siis pilkkoi palasiksi) petinä toimivan häkkinsä muovipohjan ja nyt kun siihen tilalle laitettiin vanerilevy, on siitä jo syöty yksi kulma. Pelottaa saako se jonkun suolitukoksen noista vielä... Ja samalla mietin, miten saan sen tuhoamisen loppumaan. On sillä virtaa varmasti, etenkin nyt kun pihalle ei pääse vapaana juoksemaan koska se alkoi karkailla pihasta eikä ole vielä pihaa kokonaan aidattu. Olen kuitenkin käyttänyt koiria lähes joka päivä jossain muualla, aidatulla alueella purkamassa energiaansa. Mutta se ei riitä sille kuin pariksi tunniksi ja sitten se on taas täynnä virtaa... Ja kaikki se kanavoi järsimiseen.

Marraskuun alussa oli lunta. Eipä ole enää ;) 




Noh, haen sille aitauksen maanantaina, vähän isomman ja korkeamman että sillä on tilaa mutta se ei pääse syömään esim. puuseiniä tai muutakaan, korkeintaan sitten pehmeää petiään ja pahimmillaan muovimattoa... Ok, ei saa maalata piruja seinille. ;)

Pyörähdettiin me Lillin kanssa näyttelyissäkin, ensimmäisissä virallisissa. Itsenäisyyspäivänä Helsingissä Messukeskuksessa oli Helsinki Winner 2014 -näyttelyt ja siellä Lilli oli luokkansa jumbosijalla, mutta todella hyvällä arvostelulla. Ei pentuja ollutkaan kuin kolme ja kaikki samasta pentueesta. Lilli on vaan niin pieni ja kevyt verrattuna sisaruksiinsa, ihan erityyppinen kuin ne. Sunnuntaina Messukeskuksessa oli sitten Helsinki Voittaja 2014 -näyttely ja siellä Lilli oli kahdesta pennusta se toisen sijan saanut, mutta KP-palkittu eli tuomari piti Lilliä oikein lupaavana! Ja taas oikein hyvä arvostelu. Kyllä siitä hyvä tulee, mutta hitaasti, jotta pysytään kunnossa. Massaa tanskandogille ei saa alkaa kerätä liian aikaisin.


Pääsin myös ratsastamaan ja jatketaan tämän 3v vuonohevosruunan kanssa harjoituksia säännöllisesti, noin viikottain jos vain kelit pysyy meille suosiollisina. Lähinnä jäätyvä maa voi olla esteenä treeneille, kun kaikkialla on koppuraista. Se on tämä maneesittomien kirous. :/






Sellaista mukavaa puuhaa ollut! Lillin kanssa näyttelytreenit ja näyttelyissä kiertäminen jatkuu tammikuussa. Odotan kyllä innolla, että se kasvaa ja kehittyy. Ensi syksynä kutsuisi myös Norja, siellä on syyskuussa tanskandoggien erikoisnäyttely.

Vielä video messarista.


1 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Aivan ihanat koiruudet ja niin hieno ja nätti vuonis! <3 Kyllä sitä muutakin sisältöä elämään tarvii kuin hääsuunnittelua ja eläimethän tuovat sitä parasta sisältöä. :)

Lähetä kommentti