Häämeikki, ammattilaisen luoma vai tee-se-itse?

Kovin vähän tulee loppujen lopuksi mietittyä ja selailtua mitään häihin liittyvää. Okei, lähes päivittäin katson hääohjelmia (Neljät häät Amerikassa, Häähullut, Hulluna häämekkoihin...) mutta muuten kun asiat ovat aika mallillaan meidän häitä ajatellen, en jaksa ottaa nyt stressiä ja tavallaan väsyttää itseäni hääasioilla jo ennen kuin niitä pitäisi tosissaan pohtia.

Mutta meikki on mietityttänyt! Tässä hiljalleen olen omaa meikkivarastoani päivittänyt ja opettelen koko ajan meikkaamisen saloja. Mietityttää jopa, pitäisikö lopulta vain meikata itse hääpäivänä.

Ajattelin listata tästä vaihtoehdosta "tee-se-itse" vähän plussia ja miinuksia:

+ rahaa säästyy, vaikka ostaisi tässä hiljalleen laadukkaampia meikkejä niin ne säilyvät kuitenkin pitkään käytössä joten sinänsä itse meikille ei hintaa juurikaan tulisi
+ tiedän tarkalleen mitä haluan
+ saisi meikata rauhassa hotellilla / juhlapaikalla / mistä sitten kirkolle lähdemmekin

- osaanko kuitenkaan?
- hermoilenko liikaa jolloin käsi tärisee eikä mistään tule mitään?
- meikkaajan tuolilla on kuitenkin aika rentouttavaa istua...
- meikkaajalta nuo tuotteet löytyvät heti valmiiksi

Siis ongelma tai se asia mikä lähinnä mietityttää on meikin pysyvyys. Olen tästä kovasti opiskellut, itselläni on kovin rasvoittuva iho (tähän kaikki tuotteet eli puhdistusaineet, kasvovesi ja rasvat on olemassa, joten jospa tilanne korjaantuisi) ja meikki vaan liukuu pois kasvoilta illan mittaa. Nyt ostin testiin vielä sellaisen meikin kiinnityssuihkeen Avonilta. Olen pari kertaa ollut ammattimeikkaajalla meikattavana ja kummallakaan kerralla meikki EI ole pysynyt vaan illan mittaa iho alkaa kiiltää rasvaisuuttaan ja luomiväri valuu pois ym. Toinen asia, kumpikaan näistä meikkaajista ei osannut tehdä rajauksia kuten ne haluaisin (teen jopa itse paremmin, väitän) eikä myöskään ole osannut varjostaa ja/tai korostaa kasvoja.

Silmämeikin tekoa harjoittelen kovasti ja sellainen perushyvä onnistuu jo aika kivasti. Rajaukset hallitsen aika hyvin. Kasvojen varjostusta ja korostusta treenailen, vielä etsin oikeita tuotteita tähän.

Mutta niin. Ajattelin nyt joka tapauksessa helpottaa tätä pohdintaani sillä, että heti kun on sopiva tilaisuus (esim. jotkut juhlat), menisin ottamaan meikin paikasta josta olen sen ajatellut ottaa hääpäivänäkin. Tulisipahan testattua. Onhan koemeikit sun muut, mutta en halua jättää päätöstä niin pitkälle.

Vielä kuvia sellaisista meikeistä joista minä pidän. Haluan etenkin silmämeikkiin panostaa, samoin kunnolliseen ja kasvoja oikeista kohdista korostavaan ja oikeista kohdista peittävään pohjaanmeikkiin.

 

Vain elämää, ei sen enempää...

Otsikosta huolimatta en aio turista viime perjantaina alkaneesta HUIKEASTA Vain elämää -sarjan uudesta tuotantokaudesta! Hei Vesa-Matti Loiri! <3 Meidän Vesku-koirahan on nimensä saanut Loirin mukaan. Mies on iso fani ja minä tykkään hurjasti myöskin. Brontosauruksen yö Toni Wirtasen vetämänä, vaaau!

No niin, en siis todellakaan aikonut edes sivuta aihetta, mutta niin tuli kuitenkin tehtyä. Otsikko tarkoittaa oikeasti sitä, että ei tässä sen kummempaa ole tapahtunut, eletty vain sitä normaalia arkea. Töissä, kotona, koirien treeneissä... Lillin kanssa ollaan ahkeroitu näyttelytreeneissä ja käytiin ensimmäisessä match showssa. Hienosti meni! Punainen nauha, sijoitusta ei tullut mutta tavoitteet täyttyivät: pennulla oli ihana, hauska päivä, se käyttäytyi 10+ arvoisesti, ei pelännyt muita koiria eikä tuomaria. Kaikki siis meni ihan nappiin. Tulevana lauantaina uudestaan!

Meidän likan syntymäpäiviä vietettiin tuossa viikko takaperin. Olipahan hauskat juhlat ja paljon vilinää, kun ensimmäistä kertaa oli myöskin kavereita synttäreitä juhlimassa. Kakkua väänsin kaksi päivää... Onneksi synttäreitäkin on vain kerran vuodessa!

Häiden suunnittelu on vähän jäässä. Ei siis muusta syystä kuin tämän normaalin kiireen vuoksi. Ja toisaalta eipä tässä ole kamalasti tehtävääkään... Kaikki on varattu, nyt on vain maksupuoli menossa. ;) Sormus täytyy vielä kultasepän kanssa suunnitella ja laittaa työn alle. Kutsut tehdä kaasojen kanssa loppuun. Sellaista kaikkea mukavaa pientä hommaa.

Onko jotain mistä haluaisitte lukea? Tuleviin häihin liittyvää tai jotain ihan muuta?

Valokuvausta - hevosia

Olen yrittänyt saada takaisin valokuvausharrastustani. Tätä vauhditti viime joulukuussa lahjaksi saatu objektiivi jolla pitäisi nyt ihmeisiinkin pystyä. No ehkei ihan, etenkään näillä minun taidoillani! Lähdin eilen, lauantaina, kuvailemaan Suomenratsujen Kuninkaallisiin Ypäjälle. Halusin harjoitella manuaaliasetuksilla kuvaamista. Tulos: 200 kuvasta vain nämä julkaisukelpoisia ja näissäkin olisi vielä paljon korjailtavaa: värit palavat herkästi puhki. Miten saan valkoisen valkoiseksi, miksi se palaa niin pahasti välillä? Paljon piti värien balanssia muuttaa vielä tietokoneella ja heittää kontrastia ja terävyyttä ja ja ja. Paljon siis on jälkikäsitelty näitäkin. Haluan uuden kameran! Tällä Canonin tonnisatasella ei pysty mihinkään, on objektiivi mikä hyvänsä...

Morsiusdieetti vai elämäntapamuutos?

Olen ollut aina pienikokoinen. Siis pienikokoisella tarkoitan sitä, että en ole esim. painanut yli 58kg paitsi raskauden jälkeen. Raskaana ollessani painoa oli noin 65kg ja synnytyksen jälkeen sairaalasta lähdettyäni noin 59kg. "Parhaimmillani" tai pahimmillani, miten sen nyt ottaa, painoin 4v sitten tallitöitä tehdessäni 49kg. Se oli jo vähän liian vähän, vaikka pituuttakin minulta löytyy vain 164cm mutta tuo on painoindeksissä jo alarajankin alapuolella. Nyt painoa on 54-55kg ja olen vaa'an lukemaan tyytyväinen. Mutta peilikuvaani taas en...

Minä silloin laihimmillani, olemattomien reisieni kanssa...

Kun omaa kuvaani katson, en näe pelkkiä epäkohtia. Näen hoikan naisen, 3 vuotta sitten synnyttäneen jolla on kymmeniä tekosyitä siihen, miksi ei voi syödä terveellisesti tai liikkua joka päivä. Ehkä merkittävin muutos elämäntavoissani tuli keväällä, kun jätin ratsastuksen pois. Käytännössä kaikki liikunta elämässäni katosi siinä kohtaa.

Paitsi että en liiku tarpeeksi, en myöskään syö terveellisesti. Syön epäsäännöllisesti, napostelen, syön valmisruokia ja olen iltaherkuttelija. Televisiota on vaikea iltaisin katsella ilman, että on jotain syötävää. Todella typerää ja ajattelematonta... Herkutellakin saisi, mutta rajansa kaikella. Saatan vetäistä sipsipussin illassa aivan kevyesti dippeineen päivineen. Enkä edes koe huonoa omatuntoa siitä, koska on ollut niin raskas viikko ja tulihan sitä eilen juostua koirien kanssa. En ehdi liikkua, koska olen vuorotyössä ja kotiakin pitäisi hoitaa. Koirien kanssa on hankalaa lenkkeillä, koska Lilliä ei saa vielä lenkittää ja tuntuu kurjalta jättää se kotiin yksin. Aivan kamalia tekosyitä!

Kyse ei siis ole laihdutuksesta. Haluan elämäntapamuutoksen. En halua dieettiä, haluan voida hyvin nyt ja mielellään lopullisesti. Kilpirauhasen vajaatoimintaan saatu lääkitys on piristänyt jonkin verran, mutta loppu on luultavasti kiinni näistä elämäntavoistani. En halua enää olle väsynyt ja laiska.

Eilen se alkoi. Vaaleat leivät roskiin (niitä ei meillä syönyt muutenkaan kukaan muu kuin minä) ja tilalle ruisleipää. Eilinen meni näin:
Aamulla kaurapuuroa ja ruisleipää, kahvia
Lounaalla kanakeittoa (ei perunaa seassa) ja ruisleipää, maitoa
Päivällisellä jauhelihakastiketta, porkkanaa ja sipulia, ruisleipää, maitoa
Iltapalalla ruisleipää ja kaakaota

Kuten näette, en jätä hiilareita kokonaan pois. Kahvin juontia en osaa lopettaa, en ole siitä riippuvainen (esim. viikonloppuisin en kahvia juo) mutta töissä sitä vain tulee juotua. Leipää kuluu, mutta ainakin se on ruisleipää. Sen päällä tosin on yleensä margariinia, esim. töissä ei ole muita vaihtoehtoja. Kotiin voisi laittaa jotain muutakin. Porkkana ei ole hiilariton, mutta se on parempi kuin peruna. Lisäksi omasta maasta. ;) Yksi iso ongelma on vielä välipalojen ja vedenjuonnin lisääminen tuohon settiin. Ei ole vaikeaa syödä se appelsiini, omena tai banaani välipaloina, tai vaikka rahkaa, mutta kun ei muista. Oikeasti, töissä on vaikea muistaa syödä muuten kuin ruokatauoilla... Vettä pitää alkaa juomaan ihan urakalla.

Hankalaa keksiä syötävää itselleen, kun rakastan pastaa ja perunaa, enkä esimerkiksi syö mitään kaaleja (parsakaali, kukkakaali) ja lanttukin on vähän niin ja näin. Viimeksi kun olin kuukauden vähähiilarisella tai ainakin mielestäni paremmalla ruokavaliolla, söin kyllä porkkanaa ja bataattia. Silloin lähti kuukaudessa 3kg pois joten odotan samanlaisia tuloksia.

Pääasia olisi karsia ruokavaliosta kokonaan pois vaalea pullaleipä ja vähentää reilusti pastaa. Nyt ainakin yhden kuukauden otan vähän raaemmin ja jätän ne pois kokonaan, jatkossa olisi tarkoitus pystyä kuitenkin silloin tällöin syömään esimerkiksi sitä pastaa.

Yksi vapaasyöntipäivä viikolle tulee, mutta se ei tarkoita sitä pussillista sipsejä ja kupillista dippiä. Ajatuksena vain, että esim. miehen siskon tulevilla syntymäpäivillä ei tarvitsisi kysellä mitä missäkin ruokalajissa on vaan voisin maistella kaikkea.

Eilen kävin Veskun kanssa 45min reippaalla kävelylenkillä ja fiilis oli mahtava. Ja Lilli pärjäsi kotona ilman Veskua ja minua vallan hyvin. Tänään otan puolen tunnin setin meidän kuntosalilaitteella, kun en vielä salikorttia ole saanut hommattua, täytyy odotella tilille täytettä ja mennä siihen asti näillä mitä kotona on. Ehkä hauskin motivaattori on, että kaasot lähtivät tähän mukaan ja meillä on nyt oma facebook-ryhmä minne päivittelemme syömisiä ja liikunnan harrastuksiamme. Paineet iskee jos ei kirjoittele sinne päivittäin mitään joten... :D

Tavoite? Kiinteytyä. Kaikkialta. Etenkin reisistä ja takapuolesta. Kunhan salille pääsen, pyrin myös saamaan vähän pyöreyttä yläkroppaan lihasten muodossa. Sen verran vain, ettei olkapäiden luut "törrötä". Toivottavasti myös liikunta tulee elämääni ihan joka päiväiseksi tavalla tai toisella. Mutta ennen kaikkea tavoite on voida hyvin ja olla pirteämpi, miten se sitten tapahtuukin.

Koirat tokoilee

Koirien kanssa oli viime torstaina tokokurssin viimeinen tunti. Lillin kanssa kaikki menee nappiin lähes joka kerta, se on todella viisas ja innokas tekemään yhdessä. Vesku taas... Hormonit vei. Edellisellä tunnilla oli kolme narttua jotka pissaili kentällä ja Veskuhan ei muuta haistanut kuin ihanat tyttöjen tuoksut. Noh, Vesku saa nyt keskittyä olemaan lenkkeilykaverinani ja metsähommissa, tokotreenit sen kanssa jäävät odottelemaan sitä aikaa, kun pallit on saatu pois ja koira toivottavasti kykenevä keskittymään paremmin. Lillin kanssa etsimme jatkokurssia ja toivottavasti saamme pian jatkaa hommia.

"Haistan tytöt... Mamma täällä on ollu tyttöjä!"