Päivitystä ja palavereita

Kyllä ne häät vain lähestyvät, todella jännittävää ajatella että pian on yli vuosi suunniteltu ja odotettu tuota kesäkuista päivää! Stressiltä ei ole vältytty, kun raha-asiat menivät vähän perseelleen tässä minun vaihtaessani työpaikkaa ja miehen aloittaessa yrittämisen. Noh, ei voi muuta kuin ajatella, että kyllä tästä suostakin jotenkin rämmitään. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, ei mitään viikonloppureissuja tai shoppailua (muuta kuin hääasioihin liittyen) joten eiköhän se tästä. Onneksi kaikki maksut eivät tule päällekkäin vaan hieman ripotellen pystyy niitä makselemaan. Isot kulut on kuitenkin vielä edessä, esimerkiksi juhlapaikan vuokra...

Täytyy silti sanoa, että vaikka palkka nyt hieman laski niin en kadu ollenkaan. Töissä on ollut todella mukavaa vaikkakin rankkaa, nyt tosin fyysisesti, kun kotihoidossa oli enemmän se henkinen puoli koetuksella. Tämäkin asia onneksi korjaantuu ajan kanssa, kun lihakset alkavat tottua hommaan.

Danny 4v valmistautuu oripäiville ja on päässyt nyt työn makuun. :)

Siitä puheen ollen, tulin tuossa katsoneeksi itseäni peilistä ja oli pakko ottaa mittanauha käteen. Viime syksystä on vyötäröltä lähtenyt 5cm, reisistä 3-5cm ja lantiolta 1cm. Enkä ole todellakaan ollut enää millään kovalla dieetillä, liikkunut vain enemmän kuin aikaisemmin. Lantion alueelta ei sentit meinaa karista joten kai tässä tarvitsee alkaa vielä kyykkäämään, se kun alunperinkin oli se ongelmakohta. Reisistä on tosiaan toisesta lähtenyt 3cm ja toisesta 5cm... Kahden sentin ero on aika iso, täytyy siis tuota heikompaa reittä yrittää työstää myös jotenkin.

Lillikin on päässyt töihin mukaan. Aika rankkaa oli. ;)

Perjantaina palaveerattiin meidän häätiimin kanssa! Oli ihan mukavaa istahtaa saman pöydän ääreen ja käydä asioita läpi. Olin tehnyt meidän häistä hienon powerpoint-esityksen ja kaikki käytiin kyllä läpi bingoista bändiin ja menusta huiskutuskeppeihin... Bestmanitkin lähtivät hienosti mukaan juttuun alun "Äh saako mennä vielä tupakalle/vessaan..." -nutinan jälkeen. Noh, minuahan siinä vain koitettiin kiusata, mutta ei tämä bridezilla noin vähästä lähde mukaan juttuun. ;) Porukka sohvalle ja televisiosta esitys pyörimään vain. Hyvin saatiin päivän kulkua mietittyä yhdessä ja sitten maisteltiin meidän hääviiniehdokkaita. Black Tower valkkautui oletetustikin meidän valkoviiniksi ja josko punaviinin ottaisi samalta valmistajalta sitten.

Vielä olisi huhtikuulle paljon askarreltavaa. Menut/ohjelmat ja huiskutuskepit... On niissä työtä kyllä, vähän hirvittää ajatellakin, kun en edelleenkään ole mikään askartelija. Onneksi on kaksi ahkeraa kaasoa ja yksi innokas äiti. ;)

Kohta pitäisi myös tavata pappi ja kanttori sekä meidän valokuvaaja. Mukavaa saada lyötyä lukkoon lisää yksityiskohtia.

Olen muuten töissä nyt aika lähellä meidän vihkikirkkoa! Ajelinkin eilen sitten kirkon kautta kotiin ja kyllä se on vaikuttava näky, iso ja jylhä... Muutama potentiaalinen kuvauspaikkakin löytyi.

Tee sitä mitä rakastat

Tee sitä mistä saat iloa elämääsi... Näitä olen hokenut itselleni, kun päätin että jätän kotihoidon taakseni ja palaan hevosalalle. Sain siis tosiaankin uuden työpaikan jossa aloitan ensi viikolla. Kotihoito ei ollut koskaan minua varten, melkein tiesin sen jo kättelyssä mutta halusin sille antaa mahdollisuuden. Ei minusta ole vain työhön, joka on todella kellotettua ja "valvottua" - eikä sen vuoksi, että tekisin hitaasti / liian nopeasti / toimintani ei jollain tavalla "kestäisi päivänvaloa" vaan yksinkertaiseksi siksi, että se tuo muutenkin rankkaan (lähinnä henkisesti) työhön vielä lisästressiä. Päivä alkaa kelloa vahtimalla, että aloitat työt minuutilleen oikeaan aikaan, päivä kuluu kelloa tuijottamalla ja lopetat päiväsi tasan samalla tavalla - tasan oikealla minuutilla... Sen lisäksi tulehtunut ilmapiiri joka teki sen, että töissä ei ollut millään tavalla mukava olla. Okei, työ on työ, mutta työ on niin pirun iso osa päivästä, että jos siellä ei ole edes mukava olla niin ainakin itse tulin työn ulkopuolella todella väsyneeksi ja kärttyiseksi. Olen ollut onneton.

Olen tässä potenut kotona selkäkipuja nyt joitakin päiviä ja niistä huolimatta kokenut olevani taas oma itseni - iloinen, pirteä, toimelias. Stressillä on kyllä kummia piirteitä, stressi tekee ihmisestä ihan monsterin, tai ainakin se tekee minusta sellaisen. Nyt kun ei ole tarvinnut päiväänsä stressata, olen taas "herännyt henkiin".

En siis miettinyt ihan hirveän kauaa, vastaanottaisinko uuden työpaikan. Ensi viikon torstaista lähtien teen tallia ja ratsutan nuoria hevosia Nohkuan ratsutilalla Sastamalassa. Siellä on aika makea järvimaisema mitä saa katsella kun tallin pihalla tallustelee... Ja on varmasti maastoja missä nuoria hevosia on ihana käydä tutustuttamassa kotipihan ulkopuoliseen elämään! Meitä on Nohkualla töissä sitten kaksi ammattilaista, tasa-arvoista tekijää ja uskon, että saamme yhdessä paljon aikaiseksi myös tallin toiminnan kehittämisen puolella.

Olen niin innoissani! Aikoinaan tallityöt kaatuivat siihen että tulin raskaaksi, mutta syy siihen etten palannut hevosalalle oli huono palkkaus ja olenkin aina sanonut, että ikinä en olisi hevosalalta pois jäänyt, jos sieltä saisi sellaisen palkan millä pystyy elämään. No nyt löytyi työpaikka jossa työntekijää arvostetaan ja maksetaan enemmän kuin sitä TES:n alinta mahdollista... Ei palkasta sen enempää, mutta ihan hyvin sillä pystyn elämään ja osallistumaan perheen kuluihin. Ehkä jätän jotkut kengät ostamatta (ai miten niin kenkiä on ihana ostella?) mutta se on sellaista, valintojen maailma. Toivon, että pääsen myös pitämään Lilliä edes silloin tällöin mukana töissä niin olisi silläkin enemmän tekemistä elämässään, nyt kun ei olla edes mihinkään Toko-ryhmään päästy ja toiminta rajoittuu oman pihan tallaamiseen. Ollaan me alettu käveleskellä muuallakin kuin pihalla, mutta ei voi puhua vielä mistään pitkistä lenkeistä, max kilometrin verran käydään tuolla kylillä pyörimässä ja sellaista vauhtia että itse saa harppoa jo aikamoisia askeleita mutta Lillin vauhti on sitä käveleskelyä... Odotan, että se kasvaa sen verran että pääsisin juoksemaan sen kanssa, saisi Lillikin lihaksistoa vahvistettua. Mutta jättirodun täytyy antaa kasvaa rauhassa.

Tästä tuli nyt tälläinen vuodatuspostaus, mutta oli selvästikin pakko saada nämä ajatukset ulos. Odotan vain, että viikko kuluisi nopeasti että pääsisin aloittamaan Nohkualla. Samalla päässä surisee, mitä kaikkea tarvitsenkaan... Ainakin kengät. Ai niin, mun piti olla kenkienostolakossa... No mutta pakko saada työkengät, en halua uusia lenkkareitani pilata tallihommassa. Ei hajuakaan missä mun vanhat tallikengät on! Ehkä täytyisi vielä käydä penkomassa varastoa... Auto pitäisi myös vaihtaa, työmatka alkaa olla jo sen verran pitkä että dieselin osto olisi ihan järkevää. Kaipaako kukaan autoa? Olisi oikeasti hyvä ja toimiva 1.8l bensakoneella pyörivä Ford Focus (-01) myynnissä... Farkkumalli ja tosi siisti sisältä ja ulkoa. En todella myisi pois, tää on ensimmäinen mun auto joka TOIMII ja johon ei ole jouduttu tekemään mitään remppoja, ihan just katsastettu jne. Mutta pakko saada riisseli.

AI NIIN!!! Täähän on hääblogi ;) Arvatkaa mitkä lähti eilen matkaan ja ovat varmaan suurimman osan saavuttaneet tänään?

Ja arvatkaa miltä näiden tekeminen näytti? Kysynpä vaan, että miksi miesten täytyy keksiä aina jokin laite jolla tehdä asiat? Miksei voi vain tehdä? Huokaus, no kiva että ainakin tavallaan mieskin osallistui... ;) Pahoittelut kännykkälaadun kuvista, myin järkkärini pois enkä ole vielä ostanut uutta tilalle...

Korut ja epäröinnin tunteet

Otsikossa mainitsemani asiat ovat olleet mielessä lähiaikoina. Korut vihdoin ostin, heti kun löysin sellaiset joihin ihastuin enkä sen kummemmin asiaa jäänyt miettimään. Mitä sitä miettiä ja pohtia, jos mieleiset löytyy... ;) Tosin. Niin mietin puvunkin kanssa ja silti on herännyt epäilyksen tunteita. Ei se epäilytä ikinä silloin, kun saan puvun päälleni, mutta kyllä noita ihania pukuja on näkynyt niin monia tässä vuoden aikana, että väkisinkin alkaa miettiä oliko se oma puku sittenkään se juuri täydellinen... Siis kyllä se on, tiedän sen, joka kerta kun sen päälleni laitan niin siihen uudelleen rakastun.

Mutta kaikessa olen ehtinyt kokea jo nuo samat tunteet. Onkohan se kuitenkaan oikea vaihtoehto, olisiko sittenkin pitänyt tehdä niin tai näin... Ihan kamalaa, kun tarvitsee epäillä joka ikistä päätöstänsä. Olen aina ollut nopeiden päätösten tekijä ja valitettavan usein pyörrän päätökseni jälkeen päin. Ehkä olisi helpompi olla "jahkaaja" joka miettii ja pohtii ennen päätöksen tekoa viikkotolkulla ja on sitten päätökseensä aivan 100% varma.

Koruista haluaisin vielä kirjoitella. Aluksi suunnittelin aika yksinkertaista helminauhaa ja helminappikorviksia. Klassista ja ajatonta. Olen kuitenkin itse aika räväkkä persoona ja tykkään tehdä kaiken "over the top". Korutkaan siis eivät nyt sitten ole ihan perus helmet, mutta todella kauniin kaulakorun ja rannekorun löysin ja täysin pukuun ja myös muihin asusteisiin sopivat.

Kevyttä ja herkkää?

Runsasta, näyttävää mutta ilmavaa?

Jotain aivan erilaista?

Tähän nauha teemaväriin sopien!

Klassista, ajatonta ja herkkää?

Yhdestä asiasta olen muuten alusta asti ollut aivan täysin varma. Nimittäin sormuksesta. Joka on tulossa!! Se on eilen lähtenyt vakuutettuna postitse minulle päin. Uskomattoman hieno tunne. Kirjoittelen sormuspostausta vielä myöhemmin... :)

Tekstinkäsittelyohjelmat haltuun

Olen nyt yhteensä varmaan kolme päivää tuhlannut tekstinkäsittelyyn ja kuvien muokkaamiseen samoihin tuotoksiin liittyen. Kyseessä siis menu, ohjelma ja pari mukavaa kilpailua. Olen sommitellut, vaihdellut värejä, aloittanut alusta kymmeniä kertoja... Käytössäni on Openoffice ja voisin antaa pari ihan yleispätevää vinkkiä siihen, millä saatte pienelläkin viilauksella aikaiseksi paljon enemmän ja paremmin. Noh, ehkä jollakulla on vieläkin paremmat vinkit olemassa takataskussaan, mutta tässä nyt muutama hyväksi havaittu juttu. ;)

Huom! Käytössäni on OpenOffice joka on ihan ilmainen, kaikkien ladattavissa oleva ohjelma. Googlella löytyy latauslinkit!

Ajatellaan nyt esimerkiksi ohjelmalehtistä. A4-kokoinen on iso, aika raskaan näköinen jos sen haluaa liittää esimerkiksi kattaukseen. Jotta saat A4-kokoisen sivun halkaistua kahtia, voit toki käyttää taulukkoa, mutta vielä paremmaksi havaittu keino on tämä.

PALSTAT:

1. Etsi ylhäältä "Muotoilu"-sarake, sieltä Sivu-lehtinen ja pääset muokkaamaan sivun ulkoasua.

2. Sivu-lehtisestä valitse sivun suunnaksi vaaka.

3. Valitse Palstat-lehtiseltä palstoja kaksi. Suosittelen myös tekemään palstoille hieman väliä, jotta saat sivuista saman kokoiset. Tässä kohtaa sinun tulee itse miettiä minkälaisen tilan tekstille tarvitset. Itse valitsen vielä tuolta Sivut-lehtiseltä marginaalien kooksi 1,00cm (herjaa tulostusalueen riittämättömyydestä, mutta ei ole tuottanut minulla ongelmaa) ja sitten palstojen väliksi 2,00cm. Tällöin kun leikkaat paperin sitten keskeltä poikki, yhden lehtisen reunat ovat kaikkialta 1,00cm.

Tällöin sivu näyttää tältä ja sinulla on siis kaksi saman kokoista lehtistä yhdellä A4-paperilla!

Palstojahan saa sitten useamman eli jos tarvitset kolme kapeaa tekstialuetta, valitset kolme palstaa jne. Sitten vain tekemään taulukkoa bingoon tai kirjoittelemaan menua tai ohjelmaa, mitä tahansa tarve onkin tehdä! Käyttäkää värejä, väliviivoja (katkoviiva tai pisteviiva on kivan näköinen ohjelmalehtisen kehystäjä) ym. koristelua rohkeasti! Ja kokeilkaa, kokeilkaa, kokeilkaa... Vain sillä tavoin oppii mikä näyttää hyvältä. :) Huom. erilaisten fonttien käyttämiseen myös rohkeutta, tarvitseeko joku apua fonttien lataamiseen ja asentamiseen? Voisin sellaisenkin oppaan myöhemmin laitella.