CaiSanni toteutti unelmani - ja ehkä sinunkin?

Haluan heti alkuun sanoa, että en hyödy tästä postauksesta millään tavalla. Tämä ei siis ole tehty yhteistyössä CaiSannin kanssa. Tämä on tehty puhtaasti siitä ilosta ja onnesta minkä he minulle tuottivat toteuttamalla unelmani.

En halua laittaa valmiista sormuksestani kuvia vielä julki, koska se on yksi niistä ihanista asioista mitä haluan esitellä vieraille hääpäivänä! Mutta kuvituskuvat OVAT kyllä sormuksestani, nimittäin sen tekovaiheista!

Yhteydenpito CaiSannin Kaisan kanssa sujui alusta asti todella jouhevasti ja vastaukset tulivat nopeasti. Ensimmäisen kerran ottaessani yhteyttä Kaisaan laitoin hänelle kuvan sormuksesta johon olin itse ihastunut. Sain heti ensimmäisessä vastauksessa useamman eri hinta-arvion (eri kivillä ja materiaaleilla) ja jätin silloin vielä asian hautumaan.

Sitten koitti se hetki, että olimme miehen kanssa lyöneet budjetin lukkoon ja lähetin tämän varsinaisen tilausviestin Kaisalle. Siitä meni vain YKSI päivä, kun sain piirustusmalleja mahdollisesta sormuksestani. Jo piirretyt mallit olivat aivan upeita ja sain niitä useammasta erilaisesta vaihtoehdosta. Sain myös aika tarkat selostukset kivien koosta, mallista ym.

Päädyin kuitenkin siihen, joka oli lähimpänä sitä alkuperäistä ihastustani. Tästä meni vain kaksi päivää, kun sain Kaisalta tarkemman piirrustuksen tulevasta sormuksestani. En joutunut kertaakaan tekemään mitään korjauspyyntöjä sormukseen vaan sormus oli heti juuri sellainen kuin sen olin ajatuksissani nähnyt. Kaisa ammattitaidollaan osasi myös tehdä sellaisia ehdotuksia joiden tiesi tekevän sormuksesta vieläkin kauniimman. Sain näistäkin esimerkkikuvia Kaisan tekemistä valmiista sormuksista, jotta pystyin hahmottamaan miltä mikäkin idea näyttää sitten oikeasti.

Muutaman viikon päästä sain nämä valmistuskuvat ja kuvat valmiista sormuksestani. Täytyy sanoa, että pienet itkut tirautin sen nähtyäni! Sormukseni on mielestäni maailman kaunein. Se on erilainen, minun näköinen, unelmieni sormus.

Toiset itkut tirautin saatuani sen sormeeni. Se on turvassa laatikossaan vessan kaapissa ja säännöllisin väliajoin käyn sen pujottamassa sormeeni ja kyynelehtimässä lisää.

Kiitos CaiSanni unelmani toteuttamisesta! <3

Vajaa 2kk aikaa ja tehtävälistan päivitys

IIIK! Alle 2kk häihin! Pakko oli hieman tarkastella tehtävälistaa ja poistella sieltä asioita mitkä on jo saatu tehtyä. Sentään jotain on saatu tehtyä...

HUHTIKUU

• kukkien tilaaminen
• tutun kanssa sovittava iltapalasta
• esteettömyystodistus!!!
• viereisen leirintäalueen mökit varattava kuun loppuun mennessä 
• photobooth-taustan tekeminen (blaah, jaksaako?)

• menu- ja ohjelma"viuhkojen" teko
• kuvajahdin ja bingojen tulostus
• huiskututuskeppien teko

TOUKOKUU

• pöytäjärjestyksen suunnittelu ja esillelaitto (kirjoitetaan ikkunoihin) 
• papin ja kanttorin tapaaminen
• koemeikki ja -kampaus 
• kynnet
• vieraslahjojen teko
• vihkiharjoitus
• lopullinen vierasmäärä pitopalvelulle 
• pukujen sovittaminen heti alkukuusta vielä kerran, ettei tule yllätyksiä... 
• varmistettava kaikki varaukset ja kellonajat vielä kerran (bändi, dj, valokuvaaja) 

KESÄKUU

• hääviikolla toivottavasti ei ole mitään muuta kuin ns. "varmistelua" 
• itselle ja sulholle rentoutumista: parturit, itselleni mahdollinen suihkurusketus jos rajoja on 

HÄITÄ EDELTÄVÄNÄ PÄIVÄNÄ

• juhlapaikan koristelu 
• kukkien noutaminen illalla (vai vasta seuraavana aamuna, mietitään) 
• rentoutumista sviitissä

HÄÄPÄIVÄNÄ

• hääkampaus- ja meikkaus 
• pukeutuminen

Miehen pitkä tehtävälista:

• hääauto
• alkoholien haku
• sulhasen kengät
• bestmanien asut  

Päivitystä ja palavereita

Kyllä ne häät vain lähestyvät, todella jännittävää ajatella että pian on yli vuosi suunniteltu ja odotettu tuota kesäkuista päivää! Stressiltä ei ole vältytty, kun raha-asiat menivät vähän perseelleen tässä minun vaihtaessani työpaikkaa ja miehen aloittaessa yrittämisen. Noh, ei voi muuta kuin ajatella, että kyllä tästä suostakin jotenkin rämmitään. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, ei mitään viikonloppureissuja tai shoppailua (muuta kuin hääasioihin liittyen) joten eiköhän se tästä. Onneksi kaikki maksut eivät tule päällekkäin vaan hieman ripotellen pystyy niitä makselemaan. Isot kulut on kuitenkin vielä edessä, esimerkiksi juhlapaikan vuokra...

Täytyy silti sanoa, että vaikka palkka nyt hieman laski niin en kadu ollenkaan. Töissä on ollut todella mukavaa vaikkakin rankkaa, nyt tosin fyysisesti, kun kotihoidossa oli enemmän se henkinen puoli koetuksella. Tämäkin asia onneksi korjaantuu ajan kanssa, kun lihakset alkavat tottua hommaan.

Danny 4v valmistautuu oripäiville ja on päässyt nyt työn makuun. :)

Siitä puheen ollen, tulin tuossa katsoneeksi itseäni peilistä ja oli pakko ottaa mittanauha käteen. Viime syksystä on vyötäröltä lähtenyt 5cm, reisistä 3-5cm ja lantiolta 1cm. Enkä ole todellakaan ollut enää millään kovalla dieetillä, liikkunut vain enemmän kuin aikaisemmin. Lantion alueelta ei sentit meinaa karista joten kai tässä tarvitsee alkaa vielä kyykkäämään, se kun alunperinkin oli se ongelmakohta. Reisistä on tosiaan toisesta lähtenyt 3cm ja toisesta 5cm... Kahden sentin ero on aika iso, täytyy siis tuota heikompaa reittä yrittää työstää myös jotenkin.

Lillikin on päässyt töihin mukaan. Aika rankkaa oli. ;)

Perjantaina palaveerattiin meidän häätiimin kanssa! Oli ihan mukavaa istahtaa saman pöydän ääreen ja käydä asioita läpi. Olin tehnyt meidän häistä hienon powerpoint-esityksen ja kaikki käytiin kyllä läpi bingoista bändiin ja menusta huiskutuskeppeihin... Bestmanitkin lähtivät hienosti mukaan juttuun alun "Äh saako mennä vielä tupakalle/vessaan..." -nutinan jälkeen. Noh, minuahan siinä vain koitettiin kiusata, mutta ei tämä bridezilla noin vähästä lähde mukaan juttuun. ;) Porukka sohvalle ja televisiosta esitys pyörimään vain. Hyvin saatiin päivän kulkua mietittyä yhdessä ja sitten maisteltiin meidän hääviiniehdokkaita. Black Tower valkkautui oletetustikin meidän valkoviiniksi ja josko punaviinin ottaisi samalta valmistajalta sitten.

Vielä olisi huhtikuulle paljon askarreltavaa. Menut/ohjelmat ja huiskutuskepit... On niissä työtä kyllä, vähän hirvittää ajatellakin, kun en edelleenkään ole mikään askartelija. Onneksi on kaksi ahkeraa kaasoa ja yksi innokas äiti. ;)

Kohta pitäisi myös tavata pappi ja kanttori sekä meidän valokuvaaja. Mukavaa saada lyötyä lukkoon lisää yksityiskohtia.

Olen muuten töissä nyt aika lähellä meidän vihkikirkkoa! Ajelinkin eilen sitten kirkon kautta kotiin ja kyllä se on vaikuttava näky, iso ja jylhä... Muutama potentiaalinen kuvauspaikkakin löytyi.

Tee sitä mitä rakastat

Tee sitä mistä saat iloa elämääsi... Näitä olen hokenut itselleni, kun päätin että jätän kotihoidon taakseni ja palaan hevosalalle. Sain siis tosiaankin uuden työpaikan jossa aloitan ensi viikolla. Kotihoito ei ollut koskaan minua varten, melkein tiesin sen jo kättelyssä mutta halusin sille antaa mahdollisuuden. Ei minusta ole vain työhön, joka on todella kellotettua ja "valvottua" - eikä sen vuoksi, että tekisin hitaasti / liian nopeasti / toimintani ei jollain tavalla "kestäisi päivänvaloa" vaan yksinkertaiseksi siksi, että se tuo muutenkin rankkaan (lähinnä henkisesti) työhön vielä lisästressiä. Päivä alkaa kelloa vahtimalla, että aloitat työt minuutilleen oikeaan aikaan, päivä kuluu kelloa tuijottamalla ja lopetat päiväsi tasan samalla tavalla - tasan oikealla minuutilla... Sen lisäksi tulehtunut ilmapiiri joka teki sen, että töissä ei ollut millään tavalla mukava olla. Okei, työ on työ, mutta työ on niin pirun iso osa päivästä, että jos siellä ei ole edes mukava olla niin ainakin itse tulin työn ulkopuolella todella väsyneeksi ja kärttyiseksi. Olen ollut onneton.

Olen tässä potenut kotona selkäkipuja nyt joitakin päiviä ja niistä huolimatta kokenut olevani taas oma itseni - iloinen, pirteä, toimelias. Stressillä on kyllä kummia piirteitä, stressi tekee ihmisestä ihan monsterin, tai ainakin se tekee minusta sellaisen. Nyt kun ei ole tarvinnut päiväänsä stressata, olen taas "herännyt henkiin".

En siis miettinyt ihan hirveän kauaa, vastaanottaisinko uuden työpaikan. Ensi viikon torstaista lähtien teen tallia ja ratsutan nuoria hevosia Nohkuan ratsutilalla Sastamalassa. Siellä on aika makea järvimaisema mitä saa katsella kun tallin pihalla tallustelee... Ja on varmasti maastoja missä nuoria hevosia on ihana käydä tutustuttamassa kotipihan ulkopuoliseen elämään! Meitä on Nohkualla töissä sitten kaksi ammattilaista, tasa-arvoista tekijää ja uskon, että saamme yhdessä paljon aikaiseksi myös tallin toiminnan kehittämisen puolella.

Olen niin innoissani! Aikoinaan tallityöt kaatuivat siihen että tulin raskaaksi, mutta syy siihen etten palannut hevosalalle oli huono palkkaus ja olenkin aina sanonut, että ikinä en olisi hevosalalta pois jäänyt, jos sieltä saisi sellaisen palkan millä pystyy elämään. No nyt löytyi työpaikka jossa työntekijää arvostetaan ja maksetaan enemmän kuin sitä TES:n alinta mahdollista... Ei palkasta sen enempää, mutta ihan hyvin sillä pystyn elämään ja osallistumaan perheen kuluihin. Ehkä jätän jotkut kengät ostamatta (ai miten niin kenkiä on ihana ostella?) mutta se on sellaista, valintojen maailma. Toivon, että pääsen myös pitämään Lilliä edes silloin tällöin mukana töissä niin olisi silläkin enemmän tekemistä elämässään, nyt kun ei olla edes mihinkään Toko-ryhmään päästy ja toiminta rajoittuu oman pihan tallaamiseen. Ollaan me alettu käveleskellä muuallakin kuin pihalla, mutta ei voi puhua vielä mistään pitkistä lenkeistä, max kilometrin verran käydään tuolla kylillä pyörimässä ja sellaista vauhtia että itse saa harppoa jo aikamoisia askeleita mutta Lillin vauhti on sitä käveleskelyä... Odotan, että se kasvaa sen verran että pääsisin juoksemaan sen kanssa, saisi Lillikin lihaksistoa vahvistettua. Mutta jättirodun täytyy antaa kasvaa rauhassa.

Tästä tuli nyt tälläinen vuodatuspostaus, mutta oli selvästikin pakko saada nämä ajatukset ulos. Odotan vain, että viikko kuluisi nopeasti että pääsisin aloittamaan Nohkualla. Samalla päässä surisee, mitä kaikkea tarvitsenkaan... Ainakin kengät. Ai niin, mun piti olla kenkienostolakossa... No mutta pakko saada työkengät, en halua uusia lenkkareitani pilata tallihommassa. Ei hajuakaan missä mun vanhat tallikengät on! Ehkä täytyisi vielä käydä penkomassa varastoa... Auto pitäisi myös vaihtaa, työmatka alkaa olla jo sen verran pitkä että dieselin osto olisi ihan järkevää. Kaipaako kukaan autoa? Olisi oikeasti hyvä ja toimiva 1.8l bensakoneella pyörivä Ford Focus (-01) myynnissä... Farkkumalli ja tosi siisti sisältä ja ulkoa. En todella myisi pois, tää on ensimmäinen mun auto joka TOIMII ja johon ei ole jouduttu tekemään mitään remppoja, ihan just katsastettu jne. Mutta pakko saada riisseli.

AI NIIN!!! Täähän on hääblogi ;) Arvatkaa mitkä lähti eilen matkaan ja ovat varmaan suurimman osan saavuttaneet tänään?

Ja arvatkaa miltä näiden tekeminen näytti? Kysynpä vaan, että miksi miesten täytyy keksiä aina jokin laite jolla tehdä asiat? Miksei voi vain tehdä? Huokaus, no kiva että ainakin tavallaan mieskin osallistui... ;) Pahoittelut kännykkälaadun kuvista, myin järkkärini pois enkä ole vielä ostanut uutta tilalle...

Korut ja epäröinnin tunteet

Otsikossa mainitsemani asiat ovat olleet mielessä lähiaikoina. Korut vihdoin ostin, heti kun löysin sellaiset joihin ihastuin enkä sen kummemmin asiaa jäänyt miettimään. Mitä sitä miettiä ja pohtia, jos mieleiset löytyy... ;) Tosin. Niin mietin puvunkin kanssa ja silti on herännyt epäilyksen tunteita. Ei se epäilytä ikinä silloin, kun saan puvun päälleni, mutta kyllä noita ihania pukuja on näkynyt niin monia tässä vuoden aikana, että väkisinkin alkaa miettiä oliko se oma puku sittenkään se juuri täydellinen... Siis kyllä se on, tiedän sen, joka kerta kun sen päälleni laitan niin siihen uudelleen rakastun.

Mutta kaikessa olen ehtinyt kokea jo nuo samat tunteet. Onkohan se kuitenkaan oikea vaihtoehto, olisiko sittenkin pitänyt tehdä niin tai näin... Ihan kamalaa, kun tarvitsee epäillä joka ikistä päätöstänsä. Olen aina ollut nopeiden päätösten tekijä ja valitettavan usein pyörrän päätökseni jälkeen päin. Ehkä olisi helpompi olla "jahkaaja" joka miettii ja pohtii ennen päätöksen tekoa viikkotolkulla ja on sitten päätökseensä aivan 100% varma.

Koruista haluaisin vielä kirjoitella. Aluksi suunnittelin aika yksinkertaista helminauhaa ja helminappikorviksia. Klassista ja ajatonta. Olen kuitenkin itse aika räväkkä persoona ja tykkään tehdä kaiken "over the top". Korutkaan siis eivät nyt sitten ole ihan perus helmet, mutta todella kauniin kaulakorun ja rannekorun löysin ja täysin pukuun ja myös muihin asusteisiin sopivat.

Kevyttä ja herkkää?

Runsasta, näyttävää mutta ilmavaa?

Jotain aivan erilaista?

Tähän nauha teemaväriin sopien!

Klassista, ajatonta ja herkkää?

Yhdestä asiasta olen muuten alusta asti ollut aivan täysin varma. Nimittäin sormuksesta. Joka on tulossa!! Se on eilen lähtenyt vakuutettuna postitse minulle päin. Uskomattoman hieno tunne. Kirjoittelen sormuspostausta vielä myöhemmin... :)

Menu ja ohjelma esille häihin?

Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta häistä. Siis joo, omista ei vielä ollenkaan, mutta puhun nyt häissä vieraana olemisesta. Takana on vain kahdet häät aikuisiällä joista siis muistankin asioita, kahdet tai kolmet häät sitten pikkulapsena ja näistä muistan vain jotain ei-niin-olennaisia asioita, kuten vihaisen saksanpaimenkoiran ja äkäisen ponin. Yllättäen kaikki niistä jääneet muistot liittyvät koiriin ja hevosiin... Miksihän muuten vihaisiin/äkäisiin? No, joka tapauksessa. En siis voi juurikaan tehdä päätöksiä omien häiden suhteen sillä ajatuksella, että nappaanpa noista häistä tuon idean itselleni tai teen ainakin erilailla kuin tuolla tehtiin.

Eli ei kun pinterestiä selaamaan! Todella, sieltä on suurin inspis tullut kaikkeen järjestelyyn. Miten laitan istumajärjestyksen, kattausvinkkejä, jnejne. Nyt on pohdituttanut menun ja ohjelman esille laittaminen. Pöytiin on tulossa nyt aika paljon kaikenlaista joten en sen puolesta haluaisi enää sitä paperisälää laittamaan jo melkein valmiiksi suunniteltua kattausta ihan uuteen järjestykseen.

Jos menun ja ohjelman laittaisikin ihan yleisesti esille jonnekin? Jonnekin mistä vieraat näkevät ne heti juhlapaikalle tullessa? Vai hei, laittaisiko ne penkeille jollakin tavalla? Noh, selataas niitä ideoita sitten, kun omassa päässä alkaa käymään ajatukset jo niin villeinä...

Oman suosikkini löysin kyllä, löysitkö sinä? Paljon siellä näkyi erilaisia vaihtoehtoja ja tuollainen ikkunakin olisi jo varastossa odottelemassa, sille tosin oli jo ehkä käyttöä muutenkin mutta ainahan sitä voisi suunnitelmia muuttaa... Mitään kun ei ole vielä tehty, plääh ;)

Unelmieni polttarit

Huooh! Tietokone oli tässä hetken aikaa huollossa, mutta nyt kulta on taas kotona - kuten mies nasevasti sanoi, kun iloisena rakkaani vastaanotin. Siis sen koneen.

Tässä välissä on ehtinyt taas tapahtua. No ei kamalasti, mutta vähän kuitenkin! Kävimme yhdessä äitini kanssa alusvaateostoksilla. Löysin vihdosta viimein, pitkän, hikisen ja turhauttavankin etsimisen jälkeen itselleni täydelliset olkaimettomat liivit hääpuvun alle. Kyllä olikin haastavaa... Lähinnä siis ajaminen ja parkkeeraaminen Helsingissä. En tajua miten siellä joku osaa ajaa tai löytää parkkipaikkoja... Terveisin Emmi maalta. Kyllä Tampereella osaan ajaa oikein hyvinkin ja Helsingissäkin niin kauan kun ei tarvitse ihan ydinkeskustaan mennä. Taisin olla silmät kiinni suurimman osan ajasta, kun tuntui että joka suunnasta hyppäsi auto eteen ja jossain vaiheessa ajettiin sellaisessa "pussissa" missä vasemmalla puolella meni raitiovaunu, oikealla bussi ja edessä rekka. Tuntui jotenkin todella ahtaalta. :D Pieni huomio, äiti siis ajoi, minä en silmät kiinni suhannut menemään kuitenkaan...

Noh, pääasia että ne löytyivät! Suosittelen kyllä Lady's Lace -myymälää, valikoimaa oli ihan eri tavalla kuin muissa liikkeissä joissa kävimme, vaikka myymälän tilat olivatkin aika pienet. Poirieria ei löytynyt, yksi liike joka niitä myy ei ollut sitten auki (auki vain sovitusti, aina kysyttäessä iltaisin sopinut liike aukaista ja meille ei ilta-ajat yleensä sovi), toisessa liikkeessä oli vain pari näytekappaletta ja minähän en sikaa säkissä tilaa eli täytyisi saada edes sovittaa se oikea koko ja sitten tilata... Noh, onneksi ei luovutettu vaikka mielessä kyllä kävikin. Monet turhat parkkimaksut tuli kyllä maksettua.

Jotain Rock 'N' Rollia -blogista Monika haastoi minut hauskaan Unelmien polttarit -haasteeseen. Tämä polttariaihe alkaa olla aika pinnalla, koska ihan pian voin sanoa, että KOLME KUUKAUTTA HÄIHIN ja sehän tarkoittaa vain sitä, että polttaritkin lähestyy! Ehkä... No elän ainakin siinä toivossa, että polttarit saan. :D Mietitääs siis hetki niitä unelmien polttareita...

1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
- Ihanat, kreisit kaasoni Jenni ja Tea. Apua, en voi muuta sanoa. Molemmat tuntevat kyllä minut todella hyvin, joten ihan varmasti näköiseni polttarit ovat luvassa.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
- Koko ihana ystäväpiirini! Tai niin ainakin toivon. Ystäväpiirini on oikeastaan jakautunut neljään eri osaan: ne "minun likat" joiden kanssa ollaan käyty yläaste ja lukio yhdessä, sitten on ne ihanat naiset joihin olen tutustunut Markuksen kautta, yksi osa on tietenkin se ihan lähipiiri eli äiti, siskoni, Markuksen siskot ja anoppi ja sitten vielä se neljäs osio eli mahtavat muijat joihin olen tutustunut tässä "matkan aikana" eli entisiä koulukavereita amitsuajalta, entisiä tai nykyisiä työkavereita jne. Polttarilistassa oli ehkä noin 15 nimeä? Kaikki on myös kutsuttu häihin, mielestäni se, että kutsuisi jonkun etkoille mutta ei sitten enää jatkoille olisi aika tylsää.

3. Mitä odotat polttareiltasi?
- Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa, actionia, jotain hulluttelua, musiikkia, tanssimista. Miksi ei saunomistakin.

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
- Sellaista mihin kaikki osallistuu jollakin tavalla. Tavalla tai toisella pitäisi hiki saada pintaan, mutta sen voi saada muutenkin kuin liikkumalla hulluna: ehkä jotain aivojumppaa? Tai vaikka jotain hurjan jännittävää. :D Kuitenkin niin, että adrenaliini virtaa! Lisäksi haluaisin syödä hyvin, kaasoni tietävät kyllä mieltymykseni hyvää ruokaa kohtaan. On se sitten hyvää pizzaa tai hyvä pihvisetti. Mut ei kiitos Mäkkäriin! Lopuksi olisi ihan mukava päästä laittamaan jalalla koreasti.

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
- Julkinen nolaus ei ole se mitä minä haluan. Osaan nauraa itselleni, kaikki ystäväni sen kyllä tietävät, mutta en vain kokisi oloani millään tavalla mukavaksi jossain nolossa asussa myymässä suukkoja vastaantuleville ihmisille. Ei ole oikeastaan mitään muuta ehdotonta "ei":tä. En myöskään haluaisi pitkiä aikoja ilman, että mitään tapahtuu. Illanistujaisissakin se olen aina minä joka ehdottaa korttipeliä siinä syömisen ja drinkkien siemailun lomassa. Aina tarvitsee olla jotain tekemistä. ;)

Häähumua ja häätuoksuni

Eilen juhlimme ystäväpariskunnan rakkautta, kun he sanoivat toisilleen "tahdon". Kyllä oli rakkautta ilmassa ja minä pidättelin ja nieleskelin kyyneleitä morsiamen astellessa kirkon käytävää sulhoaan kohti. Enkä muistanut sitä minkä aioin tehdä! Olin jo etukäteen ajatellut, että kun kirkon ovet aukeavat, katson sulhasta ja hänen ilmettään. En muistanut, kyllä katse oli nauliintunut kauniiseen morsiameen. Kiitos vain Annalle ja Ilkalle kauniista juhlista ja aivan huikean ihanasta ruuasta!

Eilen oli myös ystävänpäivä ja vedin aamulla pienet gfzillat, kun olin jo edellisenä päivänä antanut tulevalle sulhaselleni lahjaksi taskumatin (jottei hän sellaista ehdi itse ostaa, kun niin kovasti siitä puhui). Ystävänpäivää mentiin jo hyvää vauhtia puolen päivän puolella eikä sulho ollut tehnyt elettäkään sen eteen, että muistaisi minua jotenkin ystävänpäivänä. Jotain sellaista taisin sanoa, että "harmittaa, kun et pidä tälläisiä juhlapäiviä oikein minään" ja "minä panostan näihin päiviin aina ja poikkeuksetta". Noh, zillailut oli taas, jälleen kerran turhaa, kun mies sitten tämän itkupotkuraivarin jälkeen ojensi Kicksin lahjapussin käteeni. Hieman nolotti.

Etenkin sitten, kun lahjapaketista paljastui Escadan ihana "Joyful"- hajuvesi! Sulho sai anteeksipyynnöt ja monta, monta pusua (ja useamman vielä illan mittaa, kun muisti olla niin herrasmies joka tilanteessa) ja minä pääsin haistelemaan uutta, tulevaa häätuoksuani! En nyt sillä samalla sekunnilla päättänyt tämän olevan juuri SE tuoksu, siis THE TUOKSU, mutta ensimmäisen kerran tuoksuteltuani olin siitä ihan varma.

Tykkään itse hedelmäisistä tuoksuista. Kirpeä, raikas, makea, hedelmäinen. Ne sanat kuvaavat täydellistä tuoksua minulle. Kuitenkin häissä kuten muissakin juhlissa voisi olla muutakin kuin makea ja sitruksinen. Marc Jacobs ja Escada ovat minulle ne lempimerkit mitä tulee tuoksuihin. Ne ovat useimmat juuri sellaisia kuin tuossa kuvailin. Lisäksi pullot ovat niin kauniita <3

Näiden lisäksi Versacella on useampi tuoksu josta pidän. Ne ovat vähän syvempiä, mutta kestävätkin siis hieman paremmin. Kävin nimittäin eräässä liikkeessä kyselemässä, mikä hajuvesi pysyisi kauemmin eikä tarvitsisi tunnin välein lisätä. Kuulemma ei oikein mikään kuvaamani makea tuoksu pysy. Versacen Yellow Diamond lähti sitten mukaani liikkeestä ja ihan kivasti se kyllä pysyykin, vaikka sitä kuvaillaankin näin: "Yellow Diamond on pehmeän ilmava kukkaistuoksu, jossa piristävät tyyllikkäät sitrussävyt." Se on toiminut juhlatuoksunani tähän asti.

Mutta tämä Joyful. Tästä löytyy kyllä sitä Escadan kirpeyttä melonista, makeutta mustaherukanlehdistä, mutta myös syvyyttä santelipuusta ja kasteenraikkaista viikunanlehdistä. Todella ihana haju mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ja onhan se aivan todella kauniskin vielä!

Joten kyllä se tämä on, minun tuleva häätuoksuni. Aion sitä käyttää säästeliäästi siihen asti, jottei tuoksu omaan nenääni kulu, mutta jotta se muistuttaa minua ihanista hetkistä hääpäivänä sitä tuoksutellessani. Eli tulevat askarteluhetket ja muut ihanat suunnittelutuokiot menevät Escadan Joyfulin tuoksussa.

Annan ja Ilkan häistä tuli monta sellaista asiaa mieleen joita en ollut osannut ajatella vielä meidän häihin. Kirjoittelen niistä joskus myöhemmällä ajalla.

Tähän loppuun vielä lempikukkani liljan nuput! Kohta ne avautuvat <3

Hääsuunnitelmia ja kuntoilua

Kuukaudet vähenee vain, enää 4kk ja muutama päivä meidän hääpäivään! Iik ja jee!

Tässähän on nyt elämässä muutoksen tuulet puhaltaneet oikein urakalla. Minä aloitin maanantaina uudessa työpaikassa, joka on jo todella jännittävää ja vie nyt tällä hetkellä kaikki voimat ja tilan tuolta pääkopasta. Nyt siis vähän aikaa hääsuunnitelmat jäässä (paitsi, että viikonloppuna on vuorossa Häämessut Tampereella...). Sen lisäksi miehen työpaikka meni konkurssiin ja mies jäi nyt kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Aloitus ei ole koskaan helppoa, mutta hyvältä vaikuttaa silti jo nyt. Vielä yksi iso muutos elämässäni tai oikeastaan elämässämme tulee tässä:

Eli taas olisi tarkoitus koittaa, nyt onneksi personal trainerin avustuksella. Viimeksihän homma kaatui siihen, kun sairastuin ja olin yli kuukauden liikuntakiellossa. Nyt uudella energialla ja tsempillä! Salitreeni ainakin kulkee ja salille on mukava mennä, syöminenkin alkaa sujua nyt kun alan jo tietämään mitä syön.

Salitreenin lisäksi olen jatkanut Popin kanssa ja nyt myös toisen, aikas kivan ponin kanssa josta ehkä joskus saan kuvia tännekin.

Mutta ne hääsuunnitelmat ja niiden eteneminen! Kaasojen kanssa saimme kutsut valmiiksi. WOOPWOOP! En ymmärrä miksi otin niistä vähän jopa stressiä. Hermoilin niiden valmistumista aivan kamalasti vaikka ihan muutamassa tunnissahan ne sitten lopulta valmistuivat. Nyt vain kuorten ja postimerkkien ostoon ja kutsut matkaan... Tarkoitus olisi saada lähetettyä ne tämän kuun loppuun mennessä. Onpahan ihmisillä aikaa sopia lomiaan ym. jos on tarpeen.

Toinen ihan superhypermagee juttu. Sormus on noin 4vk päästä valmis! Ihan hurjaa, olen siitä nyt vuoden päivät haaveillut ja nyt se on tekeillä... Onneksi on tätä tekemistä elämässä sen verran, etten ehdi laskea tunteja ja päiviä siihen, että näen sormukseni. Näen siitä sitten vain unia... ;)

Kiinan ja USAn paketteja on tullut ja tulossa. Kakunkoriste tuli (esittelin vaihtoehdot aikaisemmin ja yksi niistä meille valikoitui), samoin hiuskoriste (Facebookin hääkirppikseltä) ja tarrat kengänpohjiin. Mitähän sieltä on muuta tulossa, ainakin kengät mutta en ole ihan varma muusta... Haha! Etsy ja Aliexpress on aika vaarallisia paikkoja. Aina löytää jotain ihanaa ja halvalla ja ja... Ai niin, tytön puku on tulossa! Se vasta ihana onkin!

Vaikea saada ajatuksiaan kasattua, kun olen tuosta sormuksesta nyt niin niin niin innoissani ja ekstaasissa... Palaan ehkä hääasioissa tarkemmin hieman myöhemmin. ;)

Säihkettä elämäsi jokaiseen päivään

Sormus on suunniteltu ja parin kuukauden päästä valmis! Miten ihmeessä malttaisin odottaa... Noh, onneksi tässä tätä odotettavaa on jo muutakin niin aika menee nopeasti. Mutta voi että, sormuksestani tulee niin kaunis, täydellinen juuri minulle. Tämän varmistaa Kultasepänverstas Caisannin Kaisa Juhola.

Täytyy kyllä nyt muutamat kehut mainita postauksen muodossa, niin innoissani olen ja tähän asti enemmänkin kuin tyytyväinen. Yhteydenpito sähköpostitse on ollut nopeaa ja sujuvaa, Kaisa on lähettänyt yksityiskohtaisia piirustuksia sormuksesta ja erilaisista kivien istutusmahdollisuuksista, kertonut tarkasti eri kivien sopivuudesta vihkisormukseen jne. Myös budjetti on ollut alusta asti selvillä ja ihan sillä summalla ei päästy millä alunperin ajateltiin, mutta me päätimme luottaa siihen, että rahoillemme tulee takuulla vastinetta. Ei ole kyllä epäilystäkään siitä.

Voih, olen jo nyt aivan rakastunut sormukseeni <3

CaiSannin vuoden 2014 finalisti-sormus. Tiettyjä juttuja tästä Neilikasta otetaan myös minun sormukseeni, mutta jätettäköön kertomatta mitä. Voih, kyllä minä sen sormukseni teille sitten häiden jälkeen esittelen! <3

Mikään muu kuin kaiverrus ei sormuksen suhteen tällä hetkellä aiheuta päänvaivaa. Kovasti olen yrittänyt pähkäillä, kaiverretaanko sormuksiimme vain nimet ja päivämäärä? Vai toisen nimi ja päivämäärä? Sydämellä, &-merkillä vai ikuisuusmerkillä? Jokin tekstinpätkä - ja suomeksi, englanniksi vai latinaksi? (miehen mielestä eesti keel olis hyvä, taisi vitsillä sen kuitenkin heittää...)

Tosin tyrmäsin jo kaikki muut kuin suomen kielen. Vaikka toisinaan tuntuu, että englanniksi saisi sanottua monet asiat helpommin niin kyllähän se suomi on se oma kieli. Miehen suuhun ei oikein mikään muu kieli istu joten olisi jotenkin luonnotonta ainakaan hänen sormukseen kaiverruttaa mitään muulla kuin suomen kielellä.

Toisaalta hieman houkuttaisi kyllä antaa sormuksen kaiverrus miehen päätettäväksi... Mutta sitten en taas uskallakaan. ;D Ei sinne mitään tyhmää tulisi, mutta kun "itse tiedän kuitenkin paremmin" - mikä on siis aivan typerä ajatus, oikeasti!

Onko jotain muita ideoita kuin nimi/nimet ja päivämäärä? Yksi tekstinpätkä on mielessäni kyllä ja siihen ehkä päädynkin, mutta onko muilla tulevilla tai nykyisillä morsiamilla tai muuten vain hääblogia lukevilla jotain ideoita?

Kenkäongelmia

Itselleni pukeutumisessa ehkä isointa päänvaivaa aiheuttaa kengät. Olin jo melkein 100% varma, että ostan Minna Parikan kengät. Laadukkaat, suomalaiset, mahdollisesti hyvällä pidolla ikuiset. Ja mahdottoman kauniit! Olin jo katsonut malleista sen verran, että Jodiet näyttivät ainakin koroiltaan minulle passeleilta. Käytiinkin sitten katsomassa ja sovittamassa kenkiä Tampereella liikkeessä nimeltä Finnish Designers Boutique Onemanband samalla, kun kiertelimme etsimässä kaasoille mekkoja.

Tämä väri olisi ollut ihana, mutta...

Sainkin harmikseni kuulla, että Jodiesta ei enää vaaleita värejä tehdä. Musta ja punainen on ns. ne vakivärit ja niiden lisäksi tulee joku väri aina kausittain. Nyt viimeksi tämä kausiväri on ollut "ruby metallic" eli sellainen oikein tumma viininpunainen metallinhohtoisena. Tuleva kausiväri on vaalea denim-sininen valkoisilla koristeilla, tätä en ole livenä nähnyt mutta kuvassa se näytti oikein kauniilta. Ei kuitenkaan se minun värini...

No sovitin kenkiä silti ja olisihan ne sopivat tietenkin olleet. Ihanat ja jämäkät jalassa ja varmasti nahan pehmentyessä todella mukavat. Mutta pakko oli luopua tästä kenkähaaveestani. Raquelista olisi ollut vaikka kuinka monta värivaihtoehtoa, mutta kyseisen mallin kärki kapeni itselleni liikaa ja siinä oli myös liikaa korkoa.

Ei muuta kuin etsimään. Tampereelta kenkiä metsästäessä taitaa saalis jäädä taas aika pieneksi... Yksi liike Tullintorilla on josta käymme kyllä katselemassa, mutta varmaan täytyy tämä kenkäostoskin siirtää tuonne pääkaupunkiseudun puolelle - tai sitten tilata kengät. Etsystä löytyy vaikka kuinka monta ihanaa kenkää, jos vain uskaltaisin tilata... Nämähän saa "custom made" eli saat päättää myös koron mallin ja korkeuden!

Jos muuten joku pääkaupunkiseudun morsian / lukija sattuu tietämään hyviä liikkeitä mistä lähteä hääkenkiään etsimään niin antakaa ihmeessä vinkkejä! Vaikea lähteä Helsingin kokoiseen kaupunkiin seikkailemaan täysin vailla haisua siitä, mihin kannattaa suunnata...

Mitä mekon alle?

Vai laittaako mitään? Etenkin kesähäitä viettävää varmasti pohdituttaa, kuinka kuuma tulee pitkässä häämekossa (jos siis on pitkän valinnut) ja saisiko edes hieman oloaan helpotettua laittamalla puvun alle mahdollisimman vähän. Kevyt, linjakas puku ei tarvitse alushametta ja sopivan jämäkällä yläosalla ei myöskään rintaliivejä.

Mutta sitten on sellaisia kuin minä. Puvun täytyy olla iso. Paljon materiaalia. No, eihän minullakaan mikään jättihelma ole, mutta ei mikään tuulessa hulmuavakaan kyllä. Se kuitenkin vaatii vannealushameen, jotta helma pääsee oikeuksiinsa ja mekko saa ryhtiä. Nyöritykset (sen verran nyt voin paljastaa, että sellaiset on) mahdollistavat sen, että välttämättä niitä liivejä ei alle tarvitsisi, kun puvun saa aikalailla niin tiukaksi kuin sen uskaltaa kiristäjät kiskoa. Itse kuitenkin pelkään sitä, että rentoutuessani unohdan ryhdin ja saan sitten varoa, ettei edestä vilku suoraan puvun sisälle...

Koen myös, että kauniit, tukevat alusvaatteet tuovat omaan olemiseeni ryhtiä ja saavat myös olon tuntumaan kauniiksi ja sitä kautta tuovat hyvää mieltä. Joten minä ainakin aion satsata myös näihin.

Hankalampaa onkin sitten löytää sellaiset liivit jotka sopivat puvun alle. Luotin kuin kallioon ihaniin olkaimettomiin Wonderbra-liiveihini jotka omistan mustana ja suunnittelin jo kovasti samanlaisten tilaamista valkoisina. Mutta ei. Sovitus puvun kanssa osoitti sen, että liivit vilkkuvat sekä sivusta, että takaa. Edestä ne olisikin olleet ihan hyvät.

Kaikenlaisia vippaskonsteja on ehdotettu ja järkevimmän kuuloinen oli ompeluttaa pukuun kainaloiden kohdalle ja taakse sellaiset lenksut, kuten esimerkiksi farkuissa on vyötä varten. Olinkin jo näin tekemässä, mutta sitten keskustelussa tuli joku maininneeksi epäilyksensä siitä, että mahtaako nuo lenksut myös sitten vetää koko liiviä alaspäin, kun se ei anna liivin olla sillä omalla oikealla paikallaankin. No, niinhän siinä loogisesti ajateltuna käy.

Sen tiedän, että liivien löytäminen on vaikeaa. Minun kokoni on hankala ja ihan liiviliikkeissäkin myyjällä tuppaa menemään sormi suuhun, kun joutuvat vain myymään eioota.

Löysin sitten selaillessani sellaisen liivimerkin kuin Poirier. Ihania korsetteja ja liivejä ja ainakin kuvasta katsottuna juuri oikean mallisia! Näitä me lähdetäänkin sitten metsästämään ja ihan ei Tampereelta näitä löydy, joten ajellaan pari tuntia sitten pääkaupunkiseudulle Vantaalle ja Helsinkiin. Mutta mitäpä sitä ei tekisi sopivien liivien eteen... Toivotaan, että reissu tuottaa tulosta, koska pian pitäisi puku myös viedä mahdolliseen muutosompeluun mikäli sen tarve on ja tällöin olisi hyvä olla liivien olemassa.

 

Käykää ihmeessä visiitillä Poirierin sivuilla ja ihastelkaa! Näitä myy nähtävästi Vantaalla Ateljee Aaria ja Helsingissä Fleur d `Orange. http://www.poirier.co.uk/

Vuosi 2015, rakkauden vuosi!

Nimittäin meidän - ja monen muun parin - häävuosi!! WUHUU! Se on täällä! Uskomatonta, että voin sanoa meneväni naimisiin tulevana kesänä!

Tadaa! Nyt kun vielä pähkäilen, miten saan tämän jotenkin tänne blogin "runkoon" liitettyä... Tasan 150 päivää odottelua vielä edessä. Ja paljon, paljon tehtävää!

Onneksi eilen saatiin yksi tärkeä asia tehtyä, nimittäin nyt on kaasoilla mekot. Tytöt löysivät kyllä niin kauniit mekot, etten olisi voinut uskoakaan heidän päätyvän juuri niihin! Ne on herkät, maalaisromanttiset, malliltaan hieman erilaiset ja yksinkertaisesti vain aivan ihastuttavat. Todella tyytyväisiä olemme kaikki kolme!

Mutta miltä näyttää kalenteri tästä sinne 6.6.2015 asti?

TAMMIKUU
- sormuksen tilaaminen

- häätanssi bändille tiedoksi (kunhan nyt päästään siitä jonkinlaiseen päätökseen)

- tytön puku tilaukseen (ja kengät?)
- omat kengät tilaukseen (vai osto Suomesta?)
- omat korut tilaukseen
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

HELMIKUU
- kutsujen viimeistely ja lähettäminen
  * lähetys maaliskuussa, ainakin meidän työpaikalla on jo nyt kesälomatoivelista seinällä...
- puvun sovitus ja mahdollinen muutosompelu kuun loppuun mennessä
- vähintäänkin rintaliivien/korsetin osto, jotta saa sovitettua puvun niiden kanssa ennen muutosompelua
- valokuvaajan tapaaminen
- Tampereen  häämessut!
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

MAALISKUU
- kutsujen lähetys
- photobooth-taustan tekeminen (blaah, jaksaako?)
- bingojen teko
- loppujen koristeiden / muun tilpehöörin ostelua

HUHTIKUU
- kukkien tilaaminen
  * alustavasti käyty jo kyselemässä
- musiikkien päättäminen (sisääntulo- ja ulosmenomusiikki)
- papin ja kanttorin tapaaminen
- esteettömyystodistus!
- sulhasen ja bestmanien puvut
- viereisen leirintäalueen mökit varattava kuun loppuun mennessä
- alkoholien haku Tallinnasta (sulho ja bestmanit hoitaa haun)

- hampaiden valkaisu?

TOUKOKUU
- pöytäjärjestyksen suunnittelu ja esillelaitto (kirjoitetaan ikkunoihin)
- koemeikki ja -kampaus (+ pidennykset?)
- kynnet
- vieraslahjojen teko loppuun
- vihkiharjoitus
- lopullinen vierasmäärä pitopalvelulle
- pukujen sovittaminen heti alkukuusta vielä kerran, ettei tule yllätyksiä...
- varmistettava kaikki varaukset ja kellonajat vielä kerran (bändi, dj, valokuvaaja)

KESÄKUU
- hääviikolla toivottavasti ei ole mitään muuta kuin ns. "varmistelua", eli lähinnä kaasojen ja bestmanien kanssa päivän kulun kertaamista
- itselle ja sulholle rentoutumista: parturit, itselleni mahdollinen suihkurusketus jos rajoja on

HÄITÄ EDELTÄVÄNÄ PÄIVÄNÄ
- juhlapaikan koristelu
- kukkien noutaminen illalla (vai vasta seuraavana aamuna, tämä vielä vähän epäselvää)
- rentoutumista kaasojen kanssa sviitissä

HÄÄPÄIVÄNÄ
- hääkampaus- ja meikkaus
- pukeutuminen
- <3

Onko jotain unohtunut? Paljon on jo siis kyllä tehtykin...

Hääkakun koriste

Meillehän ei ole tulossa perinteistä kermakakkua eikä edes nykyään suosiossa olevaa fantasiakakkua kreemi- ja sokerimassatäytteineen, vaan meille on tulossa raikas, kirpeä ja kevyt juustokakku - tai oikeastaan useampi.

Alunperin pitopalvelun kanssa sovimme mauksi mansikan, mutta olenkin alkanut nyt kääntyä jonkun kirpeämmän ja ei niin perinteisen maun kannalle, esimerkiksi lime tai nykyinen suosikkini tyrni. Tai miksei sitten eri makuisia, jos pitopalvelulle se sopii? Tästä täytyy vielä hieman keskustella. Mies kun ei kakuista juurikaan välitä eikä muutenkaan mistään makeasta, on hänelle aikalailla "se ja sama" minkä makuinen kakku meille tulee. Sen kyllä tiedän, että hän pitäisi kirpeämmästä versiosta hieman enemmän ja tyrni olisi varmaan meille molemmille ehkä se kaikista mieluisin.

Mutta vaikka ei perinteistä kakkua tulekaan niin kakunkoriste tulee varmasti! Ei kuitenkaan hääparia, ei sovi meidän eikä häiden tyyliin ollenkaan. Tässä jotain ideoita mitä Etsystä olen bongaillut...

Vähän englanninkielisiä tekstejä mietiskelen, itse tykkäisin mutta sulho on kyllä niin perisuomalainen ja haluaa mm. suomenkielisen häätanssin sun muuta joten en usko, että päädymme englanninkieliseen kakunkoristeeseenkaan... Tuo alimmainen olisi näin kalastavan sulhasen kanssa aika hauska. ;)