Ensimmäiset kaksi-kolme viikkoa menivät hienosti. Puputin tyytyväisenä salaattia ja lihaa päivästä toiseen. Ruisleipää söin hetken aikaa, mutta senkin myöhemmin jätin. Aamupalat koostuivat puurosta, rahkasta ja inhokistani, kananmunasta, jota olen kuitenkin nyt ainakin jollakin tavalla oppinut syömään. Sitten alkoi se tunteiden vuoristorata.
Tajusin, että aloin yhtäkkiä pelkäämään jokaista suupalaa. Töissä oli jotain marjapiirakkaa ja olisin kovasti halunnut kahvin kanssa maistaa ja hetken aikaa olinkin ottamassa, ihan vain pienen palan, ja sitten kielsin sen itseltäni koska sillä nimenomaisella hetkellä aloinkin pelkäämään aivan absurdeja asioita. "Se menee suoraan reisiin, älä ota." "Koko tähän astinen työ menee pilalle tuosta marjapiirakan palasta." En voinut ottaa piirakkaa, join kahvini ja tyydyin siihen. Tämä ehti viikossa mennä jo vähän pidemmälle ja tajusin, että jokaisen syömisen jälkeen olisin halunnut lähteä heti lenkille.
En tiedä mistä tämä oikein juurensa juontaa? En ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta syömishäiriöstä. En myöskään ole koskaan oikein osannut olla tiukka itseni kanssa vaan aina näitä elämäntapamuutoksia yrittäessäni olen antanut itseni silloin tällöin lipsuakin ja ihan hyvällä omallatunnolla. Ehkä se johtuukin siitä? Tiedän, etten osaa olla niin määrätietoinen, että pelkään lipsuvani ja että tämä koko "projekti" meneekin niin sanotusti, tai ihan kirjaimellisesti, reisille.
Pääsin tuosta tilanteesta kyllä nopeasti pois, koska tiesin kuitenkin koko ajan, että typerä pelkoni on täysin turhaa. Sitten ostin viikonloppuna karkkipussin. Söin karkkia, en kokenut huonoa omatuntoa ja kävin iltalenkillä, koska siellä käyminen on kivaa enkä siksi, että söin karkkia.
Mutta että näinkin voi käydä. Jollekin tuosta olisi saattanut nopeasti vaikka kehittyäkin syömishäiriö, minä kuitenkin tunnen, että nyt ollaan taas terveellä pohjalla.
Olen nyt alkanut lisäämään ruokavalioon salaatin ja lihan rinnalle gluteenitonta pastaa. Yritin täysjyvällä, mutta se vain teki niin kamalan olon, että ilman keliakiatestejä päätin tehdä sen mitä jo pitkään ajattelin eli siirryn ainakin pääosin gluteenittomalle ruokavaliolle. Pastaa saa gluteenittomana, samoin leipää ja jauhoja. Jos nyt silloin tällöin syön jotain missä gluteenia on, ei se maata kaada, mutta silloin täytyy muistuttaa itseään että se tekee todella kurjan olon.
En ole siitä juurikaan täällä puhunut, mutta sairastan siis kilpirauhasen vajaatoimintaa. Se ja keliakia liittyvät usein toisiinsa aika kovasti. Kumpikin ovat autoimmuunisairauksia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaessa on isompi riski sairastua myöskin keliakiaan. Samoin laktoosi-intoleranssin kanssa ja itsehän olen ollut vatsaoireiden takia koko ikäni laktoosittomalla ruokavaliolla. Keliakiatestit ovat kuitenkin epävarmoja ja vaativat vuosien altistuksen gluteenille enkä halua sitä itselleni tehdä, ei ole sen arvoista. Gluteenittomia ruokia saa marketista ilman diagnoosiakin.
Ruokavalio on ollut haasteellinen, koska en tiedä kaikkea mitä pitäisi ottaa huomioon ensinnäkin tämän kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Kuulin, ettei soijaa saisi syödä koska se lamaa kilpirauhasen toimintaa, juuri kun olin puputtanut kaksi ihanaa täytettyä soijalättyä. Joten paljon on opittavaa.
Ruokavalion ohella myös liikuntatottumukseni ovat heittäneet kärrynpyörää entisestä. Aikoinaan harrastin vain ratsastusta, muuta liikuntaa elämässäni ei ollut. Nyt käyn lenkillä ja olen jopa alkanut juoksemaan ja yksi ehdoton suosikkini on mäkijuoksu. Ei tarvitse olla kovakaan kestävyyskunto, vetää sata metriä ylämäkeä ylös niin täysiä kuin pystyy ja ihan varmasti tuntuu reisissä ja takapuolessa. Lenkkeilyn lisäksi teen paljon kotona lihaskuntoharjotteita ja hyödynnän meidän "kotisali"-laitetta.
Pian tulee muutosta tähän kaikkeen vielä lisää ja onneksi hyvään suuntaan, kun tapaan ensi viikolla ensimmäisen kerran personal trainerin. Aion ottaa tämän nyt tosissani ja saada apua siihen, että teen kaiken oikein ja terveellisesti. Kävin verikokeissa eilen ja ne kertovat minulle saanko tarpeeksi rautaa, vitamiineja, kalsiumia jne. Pt:n kanssa sitten päätämme mitä muutoksia ruokavalioon tulee, mitä lisäravinteita tarvitsen ja otamme salitreenin kunnolla työn alle. Pitäisi siis lähteä ihan kodin ulkopuolelle salille, kääks ;)
Pahoittelut "quotejen" täyttämästä postauksesta. En ole ollut innokas ottamaan itsestäni mitään selfieitä urheillessani. Minulla on myöskin olemassa jo ne ihant "ennen"-kuvat jotka ehkä joskus julkaisen, kun olen tyytyväinen niihin "jälkeen"-kuviin. Vielä en ole.
Mutta niin. On tässä jotain tapahtunutkin. Syyskuun alussa painoni oli 56,6kg. Nyt paino on enää 52,0kg. Laihtua en ole missään vaiheessa aikonut, se on tullut tässä niinsanotusti oheistuotteena. Nyt vaan lihasta kasvattamaan niin kyllä se painokin sieltä alkaa nousta, mutta sellaisella tavalla joka miellyttää omaa silmääni ja saa tuntemaan oloni hyväksi!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti