Puku nro 2

Laitetaas linkki postaukseen joka liittyy olennaisesti tähän.

Eli todellakin, tullivapailta löytyi jotain minullekin! Todellakaan en etsinyt mitään. Hääpuku oli jo maksettu ja siihen olin rakastunut, ajattelin etten halua mitään muuta pukua päälleni koko iltana. Mutta toisin kävi, kun näin tämän Benjamin Robertsin Tia-malliston aivan ihastuttavan lyhyen, kellohelmaisen mekon! Kaasoille ei siis mitään tullivapailta löytynyt, mutta minä nappasin mukaani kakkosmekon!

Ihan kivutta ja surutta sen kanssa elo ei mennyt ja hääpäivän iltanakin, kun sitä päälleni puin, jännitti niin maan pirusti. Sitä oli jo Morsiusgalleriasta suurennettu koosta 32. Sen jälkeen sovittaessa kaikki oli hyvin. Sitten aloitinkin salilla käymisen ja kohta myös tallityöt. Niinhän siinä kävi, että selkä leveni sen verran, että paria viikkoa ennen häitä lyhyttä mekkoa sovittaessani väänsin itkua ja haukoin henkeä - sen mitä sain, en siis juurikaan happea saanut keuhkoihin asti. Ei muuta kuin itkuvirsipuhelu ompelijalle joka lupasi melkein viime hetkellä suurentaa pukua lisää.

Noh, olihan se ihan kohtalaisen sopiva, kunnes tuli otettua illan aikana sen verran alkoa, että alkoi turvottaa...

Tarinan opetus: nyöritykset!! Kannattaa valita puku, jossa on nyöritys! Vetoketju ei anna sitten milliäkään anteeksi, jos puku on nappisopiva... Syöt ruuan ja otat viiniä niin avot. Tämä morsianhan tanssi klo 02-04 sitten farkuissa ja topissa muun juhlakansan keskellä! ;D