Tee sitä mitä rakastat

Tee sitä mistä saat iloa elämääsi... Näitä olen hokenut itselleni, kun päätin että jätän kotihoidon taakseni ja palaan hevosalalle. Sain siis tosiaankin uuden työpaikan jossa aloitan ensi viikolla. Kotihoito ei ollut koskaan minua varten, melkein tiesin sen jo kättelyssä mutta halusin sille antaa mahdollisuuden. Ei minusta ole vain työhön, joka on todella kellotettua ja "valvottua" - eikä sen vuoksi, että tekisin hitaasti / liian nopeasti / toimintani ei jollain tavalla "kestäisi päivänvaloa" vaan yksinkertaiseksi siksi, että se tuo muutenkin rankkaan (lähinnä henkisesti) työhön vielä lisästressiä. Päivä alkaa kelloa vahtimalla, että aloitat työt minuutilleen oikeaan aikaan, päivä kuluu kelloa tuijottamalla ja lopetat päiväsi tasan samalla tavalla - tasan oikealla minuutilla... Sen lisäksi tulehtunut ilmapiiri joka teki sen, että töissä ei ollut millään tavalla mukava olla. Okei, työ on työ, mutta työ on niin pirun iso osa päivästä, että jos siellä ei ole edes mukava olla niin ainakin itse tulin työn ulkopuolella todella väsyneeksi ja kärttyiseksi. Olen ollut onneton.

Olen tässä potenut kotona selkäkipuja nyt joitakin päiviä ja niistä huolimatta kokenut olevani taas oma itseni - iloinen, pirteä, toimelias. Stressillä on kyllä kummia piirteitä, stressi tekee ihmisestä ihan monsterin, tai ainakin se tekee minusta sellaisen. Nyt kun ei ole tarvinnut päiväänsä stressata, olen taas "herännyt henkiin".

En siis miettinyt ihan hirveän kauaa, vastaanottaisinko uuden työpaikan. Ensi viikon torstaista lähtien teen tallia ja ratsutan nuoria hevosia Nohkuan ratsutilalla Sastamalassa. Siellä on aika makea järvimaisema mitä saa katsella kun tallin pihalla tallustelee... Ja on varmasti maastoja missä nuoria hevosia on ihana käydä tutustuttamassa kotipihan ulkopuoliseen elämään! Meitä on Nohkualla töissä sitten kaksi ammattilaista, tasa-arvoista tekijää ja uskon, että saamme yhdessä paljon aikaiseksi myös tallin toiminnan kehittämisen puolella.

Olen niin innoissani! Aikoinaan tallityöt kaatuivat siihen että tulin raskaaksi, mutta syy siihen etten palannut hevosalalle oli huono palkkaus ja olenkin aina sanonut, että ikinä en olisi hevosalalta pois jäänyt, jos sieltä saisi sellaisen palkan millä pystyy elämään. No nyt löytyi työpaikka jossa työntekijää arvostetaan ja maksetaan enemmän kuin sitä TES:n alinta mahdollista... Ei palkasta sen enempää, mutta ihan hyvin sillä pystyn elämään ja osallistumaan perheen kuluihin. Ehkä jätän jotkut kengät ostamatta (ai miten niin kenkiä on ihana ostella?) mutta se on sellaista, valintojen maailma. Toivon, että pääsen myös pitämään Lilliä edes silloin tällöin mukana töissä niin olisi silläkin enemmän tekemistä elämässään, nyt kun ei olla edes mihinkään Toko-ryhmään päästy ja toiminta rajoittuu oman pihan tallaamiseen. Ollaan me alettu käveleskellä muuallakin kuin pihalla, mutta ei voi puhua vielä mistään pitkistä lenkeistä, max kilometrin verran käydään tuolla kylillä pyörimässä ja sellaista vauhtia että itse saa harppoa jo aikamoisia askeleita mutta Lillin vauhti on sitä käveleskelyä... Odotan, että se kasvaa sen verran että pääsisin juoksemaan sen kanssa, saisi Lillikin lihaksistoa vahvistettua. Mutta jättirodun täytyy antaa kasvaa rauhassa.

Tästä tuli nyt tälläinen vuodatuspostaus, mutta oli selvästikin pakko saada nämä ajatukset ulos. Odotan vain, että viikko kuluisi nopeasti että pääsisin aloittamaan Nohkualla. Samalla päässä surisee, mitä kaikkea tarvitsenkaan... Ainakin kengät. Ai niin, mun piti olla kenkienostolakossa... No mutta pakko saada työkengät, en halua uusia lenkkareitani pilata tallihommassa. Ei hajuakaan missä mun vanhat tallikengät on! Ehkä täytyisi vielä käydä penkomassa varastoa... Auto pitäisi myös vaihtaa, työmatka alkaa olla jo sen verran pitkä että dieselin osto olisi ihan järkevää. Kaipaako kukaan autoa? Olisi oikeasti hyvä ja toimiva 1.8l bensakoneella pyörivä Ford Focus (-01) myynnissä... Farkkumalli ja tosi siisti sisältä ja ulkoa. En todella myisi pois, tää on ensimmäinen mun auto joka TOIMII ja johon ei ole jouduttu tekemään mitään remppoja, ihan just katsastettu jne. Mutta pakko saada riisseli.

AI NIIN!!! Täähän on hääblogi ;) Arvatkaa mitkä lähti eilen matkaan ja ovat varmaan suurimman osan saavuttaneet tänään?

Ja arvatkaa miltä näiden tekeminen näytti? Kysynpä vaan, että miksi miesten täytyy keksiä aina jokin laite jolla tehdä asiat? Miksei voi vain tehdä? Huokaus, no kiva että ainakin tavallaan mieskin osallistui... ;) Pahoittelut kännykkälaadun kuvista, myin järkkärini pois enkä ole vielä ostanut uutta tilalle...