maanantai 23. helmikuuta 2015

Unelmieni polttarit

Huooh! Tietokone oli tässä hetken aikaa huollossa, mutta nyt kulta on taas kotona - kuten mies nasevasti sanoi, kun iloisena rakkaani vastaanotin. Siis sen koneen.

Tässä välissä on ehtinyt taas tapahtua. No ei kamalasti, mutta vähän kuitenkin! Kävimme yhdessä äitini kanssa alusvaateostoksilla. Löysin vihdosta viimein, pitkän, hikisen ja turhauttavankin etsimisen jälkeen itselleni täydelliset olkaimettomat liivit hääpuvun alle. Kyllä olikin haastavaa... Lähinnä siis ajaminen ja parkkeeraaminen Helsingissä. En tajua miten siellä joku osaa ajaa tai löytää parkkipaikkoja... Terveisin Emmi maalta. Kyllä Tampereella osaan ajaa oikein hyvinkin ja Helsingissäkin niin kauan kun ei tarvitse ihan ydinkeskustaan mennä. Taisin olla silmät kiinni suurimman osan ajasta, kun tuntui että joka suunnasta hyppäsi auto eteen ja jossain vaiheessa ajettiin sellaisessa "pussissa" missä vasemmalla puolella meni raitiovaunu, oikealla bussi ja edessä rekka. Tuntui jotenkin todella ahtaalta. :D Pieni huomio, äiti siis ajoi, minä en silmät kiinni suhannut menemään kuitenkaan...

Noh, pääasia että ne löytyivät! Suosittelen kyllä Lady's Lace -myymälää, valikoimaa oli ihan eri tavalla kuin muissa liikkeissä joissa kävimme, vaikka myymälän tilat olivatkin aika pienet. Poirieria ei löytynyt, yksi liike joka niitä myy ei ollut sitten auki (auki vain sovitusti, aina kysyttäessä iltaisin sopinut liike aukaista ja meille ei ilta-ajat yleensä sovi), toisessa liikkeessä oli vain pari näytekappaletta ja minähän en sikaa säkissä tilaa eli täytyisi saada edes sovittaa se oikea koko ja sitten tilata... Noh, onneksi ei luovutettu vaikka mielessä kyllä kävikin. Monet turhat parkkimaksut tuli kyllä maksettua.

Jotain Rock 'N' Rollia -blogista Monika haastoi minut hauskaan Unelmien polttarit -haasteeseen. Tämä polttariaihe alkaa olla aika pinnalla, koska ihan pian voin sanoa, että KOLME KUUKAUTTA HÄIHIN ja sehän tarkoittaa vain sitä, että polttaritkin lähestyy! Ehkä... No elän ainakin siinä toivossa, että polttarit saan. :D Mietitääs siis hetki niitä unelmien polttareita...


1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
- Ihanat, kreisit kaasoni Jenni ja Tea. Apua, en voi muuta sanoa. Molemmat tuntevat kyllä minut todella hyvin, joten ihan varmasti näköiseni polttarit ovat luvassa.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
- Koko ihana ystäväpiirini! Tai niin ainakin toivon. Ystäväpiirini on oikeastaan jakautunut neljään eri osaan: ne "minun likat" joiden kanssa ollaan käyty yläaste ja lukio yhdessä, sitten on ne ihanat naiset joihin olen tutustunut Markuksen kautta, yksi osa on tietenkin se ihan lähipiiri eli äiti, siskoni, Markuksen siskot ja anoppi ja sitten vielä se neljäs osio eli mahtavat muijat joihin olen tutustunut tässä "matkan aikana" eli entisiä koulukavereita amitsuajalta, entisiä tai nykyisiä työkavereita jne. Polttarilistassa oli ehkä noin 15 nimeä? Kaikki on myös kutsuttu häihin, mielestäni se, että kutsuisi jonkun etkoille mutta ei sitten enää jatkoille olisi aika tylsää.


3. Mitä odotat polttareiltasi?
- Yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa, actionia, jotain hulluttelua, musiikkia, tanssimista. Miksi ei saunomistakin.

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
- Sellaista mihin kaikki osallistuu jollakin tavalla. Tavalla tai toisella pitäisi hiki saada pintaan, mutta sen voi saada muutenkin kuin liikkumalla hulluna: ehkä jotain aivojumppaa? Tai vaikka jotain hurjan jännittävää. :D Kuitenkin niin, että adrenaliini virtaa! Lisäksi haluaisin syödä hyvin, kaasoni tietävät kyllä mieltymykseni hyvää ruokaa kohtaan. On se sitten hyvää pizzaa tai hyvä pihvisetti. Mut ei kiitos Mäkkäriin! Lopuksi olisi ihan mukava päästä laittamaan jalalla koreasti.


5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
- Julkinen nolaus ei ole se mitä minä haluan. Osaan nauraa itselleni, kaikki ystäväni sen kyllä tietävät, mutta en vain kokisi oloani millään tavalla mukavaksi jossain nolossa asussa myymässä suukkoja vastaantuleville ihmisille. Ei ole oikeastaan mitään muuta ehdotonta "ei":tä. En myöskään haluaisi pitkiä aikoja ilman, että mitään tapahtuu. Illanistujaisissakin se olen aina minä joka ehdottaa korttipeliä siinä syömisen ja drinkkien siemailun lomassa. Aina tarvitsee olla jotain tekemistä. ;)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti